Siirry pääsisältöön

Kunnon kotirouva

Kerrankin on aikaa leikkiä kunnon kotirouvaa. Talon raivaaminen kaappi kerrallaan on ollut itse asiassa hyvin terapeuttista ja sopivaa puuhaa tässä elämäntilanteessa. 

Kerran vuodessa pitää saada äidin tekemiä kaalikääryleitä, mutta tänä vuonna ne piti näperrellä itse. No, ei niistä tietenkään tullut yhtä hyviä. 

Yhdestä kaapista tulivat hopeat vastaan ja nyt nekin kiiltävät kauniisti. Kuvassa olevat lusikat on kaikki saatu urheilemalla. Enää ei taida olla tällaisia perinteitä, että palkinnoksi tulisi lusikoita, onneksi. 

Vointi on ollut ihan hyvä ja mitään komplikaatioita tai sivuoireita ei ole ilmennyt. Olen yrittänyt lepäillä hyvin ja antaa kehon toipua hoitojaksosta. Tavoitteena on ollut tämä torstai ja nyt odotan vähän pirteämpiä päiviä ensi viikoksi.

Kommentit

  1. Ninni22. elokuuta 2013 klo 22.20

    Ei ole enää tosiaan lusikoita jaossa. Pääasiassa mitaleja ja kaikenkokoisia pokaaleja. Meilläkin tarvitsisi yksi sun toinen paikka koluamista. En tykkää tavaraa kerätä minäkään, mutta vaatteita ja kenkiä löytyykin sitten ihan liikaa. Mukavaa, että voit hyvin ja jaksat puuhastella. Siitä tulee aina hyvä fiilis, kun on saanut jonkun paikan putsiin:)

    VastaaPoista
  2. Tiina23. elokuuta 2013 klo 22.08

    Voin tulla seuraavana teille raivaamaan, kun omat kaapit loppuu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.
Lähetä kommentti
Lue lisää