Siirry pääsisältöön

Rinsessan päivä

Eilen oli hieno ja liikuttava päivä, kun kuopukseni Eve tanssi vanhojen tanssit. Päivä huipentui tanssiaisiin Vanhalla ylioppilastalolla, joka loi arvokkaat puitteet komeille nuorille miehille ja kauniille nuorille naisille. Tätä hetkeä oli odotettu ainakin vuosi. Viime vuonna Eve seurasi tanssiaisia Argentiinassa haikeana, kun parhaat kaverit tanssivat. Eilen oli vihdoin Even oma päivä rinsessana. 

Melkein yhtä tärkeää kuin itse tanssiminen on tietenkin valmistautuminen. Unelmien mekko hankittiin jo kesähelteillä ja aamu vietettiin kampaajalla ja maskeeraajalla. 
Minulle tämä päivä oli erityisen liikuttava kahdesta syystä. Ensinnäkin kolmesta tyttärestä viimeisestä tuli virallisesti koulun vanhin. Toiseksi siksi, että viime syksyn synkkinä hetkinä tämä päivä oli yksi positiivinen tavoite. Pakko kyllä paljastaa, että minun fiilistelyni oli vallan mietoa verrattuna mieheeni, jolle Hangon keksitkin jäivät kakkosiksi heidän yhteisessä tanssissaan.

Karitsalootaa ja thaimaalaisia kalapihvejä
Koekeittiössä kokkailtiin viime viikolla karitsalootaa, jota on kovasti hehkutettu. Kyllä se jatkoon pääsi, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Sen sijaan thaimaalaiset kalapihvit olivat pettymys, vaikka resepti hyvine raaka-aineineen lupaili enemmän. Lisukkeeksi tekemäni kurkkurelissi sijaan oli pirteä ja maukas. 

Mahtava Kerttu
Yksi sairasloman positiivisista asioista on mahdollisuus seurata olympialaisten päiväkisoja. Toistaiseksi kisat eivät ole tarjonneet paljon suuria tunteita Ennin hopealaskua lukuunottamatta.

Ensimmäisen kerran liikutuin,  kun kuuntelin Yle Puheelta naisten 10 km hiihtoa. Kyllä oli tunnetta radioaalloilla, kun Reijo Jylhä kommentoi valmennettavansa Aikun hiihtoa. Tänään meinasi naisten viesti olla minun pumpulleni liikaa. Aivan mahtavaa. Pari kolme vuotta sitten osallistuin Tue urheilijaa -kampanjaan ja valitsin omaksi urheilijakseni Kerttu Niskasen. Enkä turhaan. Kerttu oli tänään ihan mielettömän hyvä.

Madrid, ¡ahí vamos!
Laukut on pakattu ja kohta lähdetään lentokentälle. Kohteena on Madrid, jossa en ole vielä koskaan ollut. Luvassa on aurinkoista +10. Onneksi kunto on hyvä ja lähden matkalle luottavaisin mielin. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...
Lähetä kommentti
Lue lisää