Maltti on valttia

Maltti on valttia. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Päivät eivät ole sisaria keskenään. 

Viime päivät olen yrittänyt ottaa opiksi vanhan kanssa viisauksista. Järki on yrittänyt kertoa, että minulla on edelleen käynnissä rankat hoidot, vaikka enää en saakaan sytostaatteja. Sydämeni on edelleen vaurioitunut ja sen aiheuttamia tuntemuksia, kuten hengästymistä ja ajoittaisia kipuja täytyy kunnioittaa. Tunnetasolla haluaisin kiiruhtaa nopeammin kuin järki sanoo. Olisi niin ihana aloittaa taas joogatunnit ja kuntosalilla käynnit, mutta ehkä minun kannattaa pitäytyä kävelylenkeissä koiran kanssa ja kotivoimistelussa. Kuukauden kuntohaasteessakin riittää haastetta.

Taamikuun lankutushaaste on nyt vaihtunut hissittömään helmikuuhun ja kyykytykseen. Mukana kuntohaasteessa ovat kaksi vanhinta tytärtäni. Meillä on WhatsAppissa oma Kuntohaaste-ryhmä, johon jokainen kuittaa päivittäin suorituksensa. Kyykytyksessä ollaan leveässä kyykkyasennossa, tavoitteena 30 minuuttia päivässä. Tänään meni irvistellen 10 min.

Viikonloppu äidin hoivissa

Perjantaina autoilimme tyttäreni kanssa Tampereen kautta Pohjanmaalle äitini hoiviin. Tampereella kävimme Kauppahallissa lounaalla 4 vuodenaikaa -nimisessä ravintolassa. Löytyy Tripadvisoristakin sijalta 7. Minä söin mehukkaan ja maittavan yrtti-valkosipulimakkaran perunasalaatin kera. Tytär söi blinin mätilisukkeilla. Hyvää oli ja sijoitus ansaittu. Kauppahalli oli muutenkin tarjonnaltaan jopa Hakeniemeä parempi.

Lauantaina oltiin sisarten ja siskonpoikien kera lounaalla Rossossa. Putouksen Antsku oli maastoutunut ilahduttavasti sekä listalle että tarjoilijoiden asustukseen. Hauskaa.

Illalla meillä oli siskon luona peli-ilta. Pelattiiin uusia suosikkipelejämme Gift Trappia ja Rappakaljaa. Illan kruunasi se, että Seinäjoen Softengine valittiin edustamaan Suomea euroviisuihin.

Orjuudesta Wall Streetille

Taas on nähty kolme uutta elokuvaa. Viime viikolla näin elokuvan 12 years a Slave. Se kertoo jo vapaudessa perheensä kanssa onnellista elämää elävästä miehestä, joka huijaksen kautta myydään orjaksi 12 vuodeksi. Ihan ok, mutta vähän pitkästyttävä. 

Eilen kävin katsomassa elokuvan Mies joka antoi. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla Hesarin huonon arvostelun vuoksi. Se kuitenkin ylitti reippaasti odotukseni ja oli hyvin lämminhenkinen ja ilahduttava. Se kertoo miehestä, joka oli luovuttanut spermaansa liki 700 kertaa ja saanut 533 lasta. Lapset vaativat saada tutustua isäänsä. Enempää en kerrokaan. Menkää katsomaan. 

Tänään olin katsomassa kolme tuntia kestävän The Wolf of Wall Street. Ei tuntunut ollenkaan pitkältä, vaikka runsaita huume-seksi-iloittelu -kohtauksia olisi voinut olla vähemmän ja lyhyempiä kerronnan kärsimättä. Leonardo DiCaprio tekee loistavan roolisuorituksen. Jokainen myyntityötä tekevä saa Sarasvuon kurssin sijaan kymmenellä eurolla mainiota myyntikoulutusta.

Sitruuna-anjovispastaa

Safkaa-kirjan reseptien testailu jatkui tänään sitruuna-anjovispastalla. Tosin siinä ei käytetty totuttuja anjoviksia vaan sardiineja öljyssä. Hyvää oli ja raati äänesti tämänkin jatkoon.

Koekeittiöllä alkaa kiireet, kun aioin tehdä äitini resepteistä Ifolor-kirjan. Teen kaikki reseptit ja kuvaan ne. Idea tuli tyttäreni reseptikansiosta, jossa oli useita reseptejä nimellä Mummin sitä ja Mummin tätä. Täytyyhän ne saada säilymään kaikille lapsenlapsille. Taidan ottaa mukaan myös muutamia meidän lasten parhaita reseptejä. Nuorin siskoni on uskomaton kakkuleipuri ja vanhemmalla on mm. hyviä omenarepsuja. Tästä se lähtee.

Hannun kanssa valvomaan

Kortisoniyöni kunniaksi aloitan uuden, Hannu Raittilan kirjan. Uuden kirjan aloittaminen on aina jännittävää. Osa imaisee mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja toiset vaativat myös malttia, kuten paranemiseni. Ehkä sen opettelu onkin tämän elämän läksyni.