Siirry pääsisältöön

Mitä sydämet toivoo?

Näin kysyi Anssi Kela illan konsertissa. Minun sydämeni toivoo kovasti paranevansa, jolloin se pääsisi vähän vähemmällä ja saisi lyödä rauhallisempaan tahtiin.

Pikkuista matalaa mielessä
Kaikki on ihan hyvin, mutta jotenkin harmittaa/pelottaa, että en ole niin iskussa kuin toivoisin tai oletin olevani. Tai sitten olen ollut liikaa Sotsin kisakatsomassa ja ehdin skannata koko  ajan olotilaani. No, hengitys ei ole ollut ihan parasta ja sydänkin on tuntemuksillaan muistuttanut olemassa olostaan erityisesti iltaisin. 

Silti olen yrittänyt pitää kiinni kuntoilutavoitteestani. Puolen tunnin kävelylenkki Caran kanssa, kyykytyshaasteeseen osallistuminen ja joka päivä 15-20 min core eli korsettitreeniä. Peppu-reisihaastetta teen sovelletusti, kun siinä on hyppyjä.

Katsotaan pitääkö teoria paikkansa, että missään ei tunnu mitään, kun ensi perjantaista alkaa hyvin ohjelmallinen, reilun viikon ajanjakso. Ohjelmassa ovat kuopuksen vanhojen tanssit, Madridin matka ja sitten vielä autoreissu Kuusamon Rukalle. Kaikki niin odotettuja.

Lampaankyljyksiä ja karitsalooraa
Sairaslomani yksi pelastus on ollut ruuan laitto ja erityisesti uusien reseptien kokeilu. Eilen kokeilin ensimmäisen kerran lampaankyljyksiä kahdella eri tavalla. Safkaa-kirjan repsulla ja Alkon Etiketti-lehden ohjeella libanolisaisittain. Myös lisukkeet Batta Harara perunat ja kurkku-minttujogurtti olivat samasta lehdestä. Tykkäsin kovasti Alkon lehden lisukkeista ja ehkä sen mausteisemmat kyljykset vetivät pidemmän korren. 

Pakkohan oli kokeilla myös Safkan kuuluisaa Karitsalootaa, josta veikkailtiin avokadopastan perillistä. Ihan ok ja voi päästä myöhemminkin meidän pöytään. Ei silti räjäyttänyt tajuntaa ja raati halusi ketsuppia. Onneksi olen unohtanut, miksi ravintovalmentaja ei suositellut kaupan ketsuppia:)

Tänään tein lähinnä itselleni lounaaksi (minä olen piirakkaihminen ) jääkaapin ylimääräisistä feta-pinaattipiirakan ja se oli ehkä tekemistäni paras. Johtuikohan se kuohukermasta? 

Anssilla kelasi hyvin
Tänään pääsin taas kutsuttuna kuuntelemaan loistavan konsertin. Anssi Kela oli Helsingin Poliisisoittokunnan solistina Savoy-teatterissa. Anssi oli niin symppis ja taitava. Vedot kuulostivat upeilta ison, svengaavan pumpun kera. Huoomenna Anssi pääsee tarinoillaan soittolistalleni. 

Camillan kanssa sänkyyn
Sotsin olympialaisten suvaitsevaisuuden hengessä tänään menen sänkyyn Camillan kanssa viettämään kortisoniyötä. Tosin vedin iltalääkkeet (5 lääkettä) kertalla huiviin ja siiten vasta huomasin nielleeni jo unilääkkeenikin, joka oli varattu myöhemmälle yölle. Ilmankos silmää painaa.

Camilla Läckberg on tämän hetken suosikkidekkaristini. Menossa vanhempaa tuotantoa "Jääprinsessa", kun kaikki uudemmat on jo liki luettua. Pöydällä odottaa tuotannosta enää Saarnaaja ja sitten odotellaan uutta tuotantoa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.
Lähetä kommentti
Lue lisää