Siirry pääsisältöön

Energiaa etsimässä

Nämä muutaman kuukauden hoidot ovat kyllä aika energiasyöppöjä. Nytkin käynnissä oleva hoitojakso on ottanut yllättävän koville, vaikka olen ottanut vain kortisonia. Aamupäivät menevät, mutta iltapäivällä on pakko levätä kunnolla. Eilenkin illalla olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Onneksi huomenna on viimeinen päivä tältä erää ja ensi viikolla selviää varmaan jotain jatkosuunnitelmista. 

Tänään kävin kokeilemassa Reiki-energiahoitoa. Se tuntui tähän tilanteeseen sopivalta ja turvalliselta, kun mm. perinteistä hierontaa ei suositella hoitojen aikana. Hoito oli ihanan rentouttava ja vei taustamusiikin siivittämänä moniin kauniisiin mielenmaisemiin. 

Palatessa kävin asioilla ja olin kotiin ajellessa ihan kuitti ja jotenkin onneton. Juuri silloin sain työkaveriltani tervehdysviestin ja ilahduin siitä tosi paljon. Jännä, miten pienet asiat voivat juuri oikealla hetkellä muuttaa paljon mielentilaa, ja jopa fyysistä jaksamista. Olin heti pirteämpi. 

Luen parhaillaan Lorna Byrnen enkeleistä kertovaa kirjaa kolmatta kirjaa. Hörhöä ehkä jonkun mielestä. Sen sanoma tuntuu tässä tilanteessa kuitenkin varsin mukavalta ja jopa käytännölliseltä. Enkeleiltä voi erään ystäväni mukaan pyytää aina apua, jopa niin käytännöllisessä asiassa kuin parkkipaikan saamisessa:). Ehkä joku kuiskasi työkaverilleni, että juuri tänään tarvitsin sen piristävän viestin. 

Nyt joku alkaa jo epäillä mielenterveyttäni.   Nämä enkelistoorit ovat kuitenkin vielä pientä. Eilen 'kadotin' autoni Q-parkiin. No, löytyi se lopulta sieltä ihan oikealta paikaltaan. 


Tänään testattiin uusia leivontaresepteja. Kokeiluun pääsivät whoopiessit ja kakkutikkarit. Hauskaa askartelua. Katsotaan, miten maistuvat pienille synttärivieraille. 


Kommentit

  1. Ehkä parkkienkeleiltä voi pyytää apua myös auton löytämisessä parkkipaikan uumenista ;)

    Kaapo oli niin hassu tänään autossa kun se tokaisi yht'äkkiä: "Tiina-mummilla on kyllä tosi monta pihaa"....

    -v-

    VastaaPoista
  2. Ihailen sinua,että jaksat kaikesta huolimatta tehdä tuollaisia herkkuja. Minulla melkein kaikki keittiöhomma jää harkitsemisen asteelle

    VastaaPoista
  3. Tiina, olen aika vakuuttunut siitä, että enkeleitä on ihan oikeasti olemassa.....ei ole huu haata ollenkaan.

    Lueskelen parhaillaan ravintotieteiden tenttiin, joka on maanantaina. Ajattelin jakaa muutamia ajatuksia.....vuoden 2009 jälkeen minulla ei ole ollut kertaakaan flunssaa. En ole ihan varma, mistä johtuu.....lisäsin sairastumisen jälkeen mustikat, broccollin, pähkinät ja omenat ruokavaliooni. Syön noita juttuja lähes joka päivä. Tenttiin lukiessani olen saanut vahvistusta mm. mustikoiden ja pähkinöiden terveysvaikutuksista. Uudet kansalliset ruokailututkimukset julkaistaan kohta. Olemme tutustuneet luennoilla alustavasti tutkimustuloksiin. Suomalaiset syövät liikaa tällä hetkellä mm. kovia rasvoja ja suolaa. Niitä pitäisi karsia jokapäiväisestä ruokavaliosta. On huomattu mm. karppauksen vaikuttaneen nuorten sydänsairauksiin viimeisten vuosien aikana. Syöt varmasti terveellisesti, mutta ainahan sitä ruokavaliota voi tarkentaa.

    Sinulle oikein paljon tsemppiä. Kyllä kaikki kääntyy parhainpäin ja pääset palaamaan normaaliin elämään. Lähetän seuraksesi muutaman enkelin Oulusta :). Auttakoon enkelit pahoina hetkinä eteenpäin.

    Mukavaa viikonloppua.

    Rakkautta ja halauksia Oulusta :)

    VastaaPoista
  4. Ei pienintäkään epäilyä mielenterveydestä, ainakaan täällä. ;) tärkeintä on löytää itselleen sopivia ja mieluisia voimavaroja ja ottaa niistä kaikki irti mitä lähtee. Kuten sanoit, pienet arjen positiiviset asiat auttaa jaksamaan ihmeen paljon. Kaikki mikä tuntuu hyvältä kropassa tai mielessä on tekemisen arvoista! Ja sama toisin päin, turha jatkaa mitään mikä tuntuu typerältä tai epämukavalta.
    Ja muistihan pätkii kun on kuormittunut, silloin vaan lisää lepoa ja rentouttavaa tekemistä. Halit täältä!

    -viivi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan