Sairaus leimannut elämääni viimeiset puolitoista vuotta ja nyt viimeistään on aika siirtyä henkisesti ja fyysisesti elämän puolelle, vaikka en vielä ihan terve olekaan.
Keskiviikkona olin puolisen päivää töissä ja oli ihanaa. Tuli niin hinku päästä takaisin. Odotan sitä kovasti ja samalla vähän jännitän. Jaksaako sitä koko päivän?
Olen nyt yrittänyt taas liikkua päivittäin ja parantaa kestävyyttä. Eilen lenkkini suuntautui Munkkiniemen rannoille ja se on kyllä ihanaa seutua. Laitettiin tyttöjeni kanssa tavoitteeksi, että asumme kaikki siellä vuonna 2017. Minä haluaisin asua silloin vanhassa Koneen pääkonttorissa, joka tullaan muuttamaan asunnoiksi.
Tänään olin pitkästä aikaa kuntosalilla ja se oli kyllä mukavaa. Niveleni ovat olleet kovin kipeät ilmeisesti kortisonin lopettamisen vuoksi ja jooga-asanat aiheuttavat kipua. Siksi vahvistaminen on tärkeää, että jaksaa stabiloida asennot. Vähän kyllä nyt tuntuu sydämessä, joten maltti pitää muistaa.
Golfiakin tuli kokeiltua pitkästä, pitkästä aikaa. On se hassua, että virheet eivät ole vuosien aikana unohtuneet. Kädet asettuvat automaattisesti väärään grippiin. Fyysisesti lyöminen onneksi onnistui.
Vietin liki viikon mökillä ja maalausurakkani sisällä alkaa olla lopuillaan ja voin siirtyä terassien öljyämiseen.
Kaupungissa olen taas ennättänyt käydä elokuvissa. Katsoin kaksi historiallista 3D spektaakkelia: Pompeii ja Noah. Molemmat voimakkaita visuaalia elämyksiä. Pompeii oli mielenkiintoinen siksi, että olen vieraillut niillä raunioilla, jotka nyt tuotiin eloon.
Nyt jännään Euroviisujen semifinaalia ja erityisesti sitä pääsevätkö Seinäjoen pojat finaaliin. Täällä ollaan peukut pystyssä.
Kommentit
Lähetä kommentti