"En voi enää lentää huhtikuun jälkeen". Tämä oli kuopuksen vastaus, kun ehdottelin yhteistä lomaa jonnekin Eurooppaan toukokuussa. Tämän vuoden 'kiintiö' menee hänellä opiskeluun liittyvään Grönlannin matkaan. Olin aluksi hiukan huvittunut ja samalla hyvin hämmentynyt. Lopuksi tunsin vain kunnioitusta. Tämä osoitti minulle sen, että ilmastonmuutos ei lähde minun sukupolvestani, vaan meidän lapsista. Tämän osoitti viime perjantaina järjestetyt koululaisten ilmastolakot. There is no planet B!
Tyttären ehdottomuus sai minut ymmärtämään, että toimeni ilmaston puolesta ovat lähellä viherpesua. Teen pieniä tekoja, mutta en oikeasti taida olla valmis isompiin myönnytyksiin. Haluan edelleen lentää välillä aurinkoon, ajaa omalla autolla, käydä viikonloppuisin lämpimässä vapaa-ajan asunnossa 150 kilometrin päässä ja huristella kesällä 90 hv moottoriveneellä toiseen päähän järveä ostamaan lähiruokaa. Oma viherpesuni on mm. tinkimätöntä jätteiden lajittelua ja pyrkimystä tavaroiden kierrättämiseen. Laskin, että meillä on kahdeksan kierrätysastiaa. Suosin kotimaista ruokaa, mielellään läheltä, itse keräten ja kalastaen ja luomuna. Harkitsen kaikkien uusien tavaroiden ostamista tarkkaan ja olen kirjaston suurkuluttaja. Vaatteissa suosin luonnonmateriaaleja ja kotimaista laatua. En halua enää mitään epäeettisesti tuotettua kertakäyttömuotia.
Kaikki tyttäreni ovat minulle esikuvia. He ovat opettaneet ja vaatineet. Keskimmäinen tytär opetti ajamaan autoa taloudellisemmin. Hän on superkierrättäjä ja hänen vaatimuksestaan aloitin mm. biojätteen keräyksen. Vanhin tytär on perehdyttänyt luonnonkosmetiikkaan ja olen oppinut lukemaan pakkausselosteet. Nuorin varustaa kotimme ekologisilla pesuaineilla ja on opettanut paljon kasvisruuista ja kaikesta ekologisesta kuluttamisesta maan ja taivaan välillä. Hän on esimerkki siitä, että olemme liian köyhiä ostaaksemme huonoa ja halpaa. Mieluummin kestävää ja laadukasta.
Kiitos tytöt, että jaksatte valistaa äitiänne, joka on kuin mainosten dinosaurus kaupassa.
Kävin viime viikolla Kittilän Kaukosessa Reidar Särestöniemen museossa. Se oli pohjoisin paikka, missä olen vinguttanut mainiota Museokorttia. Paikka oli monella tapaa ainutlaatuinen. Taulut olivat upeita ja värikylläisiä hirsisessä galleriassa. Paikka oli 9 kilometrin päässä Kittilä - Rovaniemi -tiestä ja kahvilan pitäjän mukaan tie sinne on tehty vasta Reidarin kuoleman jälkeen. Siihen saakka sivistyksen pariin kuljettiin jokea pitkin. Mietin kovasti, minkälaista elämä siellä oli ja kuinka pitkä matka sieltä oli monella tapaa Helsinkiin ja Pietariin opiskelemaan tai Brasiliaan ja Argentiinaan. Särestöniemen ympäristössä, kuten muuallakin Lapissa, näkyi vielä paljon naavaa. Se on kuulemma merkki puhtaasta ympäristöstä. Hyvä niin.
Tyttären ehdottomuus sai minut ymmärtämään, että toimeni ilmaston puolesta ovat lähellä viherpesua. Teen pieniä tekoja, mutta en oikeasti taida olla valmis isompiin myönnytyksiin. Haluan edelleen lentää välillä aurinkoon, ajaa omalla autolla, käydä viikonloppuisin lämpimässä vapaa-ajan asunnossa 150 kilometrin päässä ja huristella kesällä 90 hv moottoriveneellä toiseen päähän järveä ostamaan lähiruokaa. Oma viherpesuni on mm. tinkimätöntä jätteiden lajittelua ja pyrkimystä tavaroiden kierrättämiseen. Laskin, että meillä on kahdeksan kierrätysastiaa. Suosin kotimaista ruokaa, mielellään läheltä, itse keräten ja kalastaen ja luomuna. Harkitsen kaikkien uusien tavaroiden ostamista tarkkaan ja olen kirjaston suurkuluttaja. Vaatteissa suosin luonnonmateriaaleja ja kotimaista laatua. En halua enää mitään epäeettisesti tuotettua kertakäyttömuotia.
Kaikki tyttäreni ovat minulle esikuvia. He ovat opettaneet ja vaatineet. Keskimmäinen tytär opetti ajamaan autoa taloudellisemmin. Hän on superkierrättäjä ja hänen vaatimuksestaan aloitin mm. biojätteen keräyksen. Vanhin tytär on perehdyttänyt luonnonkosmetiikkaan ja olen oppinut lukemaan pakkausselosteet. Nuorin varustaa kotimme ekologisilla pesuaineilla ja on opettanut paljon kasvisruuista ja kaikesta ekologisesta kuluttamisesta maan ja taivaan välillä. Hän on esimerkki siitä, että olemme liian köyhiä ostaaksemme huonoa ja halpaa. Mieluummin kestävää ja laadukasta.
Kiitos tytöt, että jaksatte valistaa äitiänne, joka on kuin mainosten dinosaurus kaupassa.
Kommentit
Lähetä kommentti