Nyt harmittaa

Tänään harmittaa. Olen saanut flunssan ja jouduin jättämään kauan odotetun ja takuuhauskan Tampereen retken väliin. 

10 vuotta Ruoskaretkeä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ensimmäisestä Ruoskaretkestä ja tänään olisi Tampereella 10-vuotisretken suunnittelukokous. Ruoskaretki on vapaamuotoinen yhteenliittymä huumorintajuisia työkavereita. Ensimmäiset vuodet kokoonnuttiin muutamaksi päiväksi Saariselän Porakkaan vaeltamaan ja melomaan. Retkellä myös kalastetaan, mutta ilmeisesti catch and release -tyylillä, kun kaloja ei koskaan tuoda pöytään saakka. Aktiviteettien lisäksi laitetaan porukalla gourmet-ruuat. 

En ole päässyt mukaan pariin vuoteen ja nyt olen asettanut tavoitteeksi, että elokuussa olen mukana Levillä. Ehkä joudun jättämään jotain hurjimpia aktiviteettejä väliin. Yleensä se olen minä, joka ensimmäisenä ui koskessa, vaatteet päällä. 

Moni on ihmetellyt, mistä nimi Ruoskaretki on tullut. Alunperin piti lähteä Ruskaretkelle, mutta nimi oli jo varattu firman toiselle, virallisemmalle retkelle. Idearikas kaimani tuotteisti sitten Ruoskaretken. Koskaan ei ole kyllä ketään ruoskittu tai muuten pahoinpidelty.   Leikkimielistä painia maastossa tai mahaan taputtelua ei lasketa. 

Lenssua pukkaa

Torstaina väsytti ihan mahdottomasti ja flunssanhan se pukkasi. Olo on ollut pari päivää väsähtänyt, tukkoinen ja pärskivä. Kun fysiikka pettää, pettää myös henkinen kantti ja fiilis on ollut alavireinen, epätoivoinen. Tänään on onneksi jo valoisampi olo. 

Metsäjätti ja pienet ihmiset

Torstaina olimme Kansallisteatterissa katsomassa Metsäjätin. Hyvin oli kirjan tunnelmat saatu dramatisoitua näyttämölle. Nousiaisen kirjahan on ajankohtainen tarina, mitä metsäteollisuuden alasajot tarkoittavat inhimillisellä tasolla. Pörssiyhtiö vastaan pikkukaupungin ihmiset, joille tehdas on ollut kaikki läpi sukupolvien. Esitys kertoo myös hienosti, miten erilaista elämää eletään satojen kilometrien päässä kehä kolmosesta. Siellä ne ihmettelevät, kun pizzankin päälle laitetaan salaattia. 

Nyt hävettää

Suomalaiset heittävät keskimäärin 23 kg/hlö syötäväksi ostettua ruokaa roskiin. Tänään oma kilomääräni kasvoi, kun siivosin mökin ruokavarastoja ja erottelin kaikki tuotteet, joiden parasta ennen on jo mennyt umpeen. Näissä kuivatuotteissa huomaa, kuinka vuodet kulkevat nopeasti. Tosin tuntuu, että henkilökohtainenkin parasta ennen, on mennyt jo kauan sitten umpeen. Miesten mielestä päiväys on vihkisormuksessa.