Siirry pääsisältöön

Kiitä siitä, mitä voit tehdä

Tänään minut meinasi vallata Yllästunturin kokoinen kateus, kun katselin Kesänkijärven aurinkoisella jäällä kiitäviä hiihtäjiä. Sitten nappasin itseäni kipeästi niskasta kiinni ja päätin olla iloinen siitä, että voin kävellä Kesängin keitaalle nauttimaan munkkikahvit. Viime kesänä ja syksynä en uskonut pystyväni edes siihen enää koskaan. 

Olen käynyt Äkäslompolossa melko säännöllisesti jo 36 vuotta ja tämä on minusta edelleen ehdoton ykkönen. Kylä on säilyttänyt edelleen sympaattisen identiteettinsä, vaikka palvelut ovatkin lisääntyneet. Lukuisat kylää ympäröivät tunturit luovat ihanan tunnelman. 


Tämän verran annan katkeruudelle periksi. Kaipaan kovasti sitä tunnelmaa, jonka kokee, kun on ensin hiihtänyt ylämäkeen kahdeksan kilometriä kaunista, ylhäällä kulkevaa latua ja sitten laskee tuntureiden ympäröimälle Kotamajalle tauolle. Munkin ja mehun jälkeen saa sitten lähes lasketella takaisin kylään ja pääsee mökille saunaan. Siinä on elämänlaatua parhaimmillaan. Toki tänäänkin sauna tuntui hyvältä vain viiden kilometrin kävelyn jälkeen.

77-vuotias äitini on kyllä uskomaton. Hän ei ole hiihtänyt kertaakaan koko talvena, mutta tänään meni 10 km ihan kevyesti. Aamulla hänellä oli tosi kipeä lonkka ja vanha nilkkavamma vihoitteli, mutta sisukkaasti hän vain suuntasi ladulle. Siinä on tavoitetta meille nuoremmille. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan