Siirry pääsisältöön

Kevättä rinnassa

Viime viikko ei ollut terveyden suhteen paras mahdollinen. Hengitys tuntui tavallista raskaammalta ja se johtui todennäköisesti ylimääräisen nesteen kertymisestä kehoon. En tiedä johtuiko se edellisen viikon paljosta istumisesta turvottavan kortisonin lisäksi. Sydämen vajaatoiminnan seurantaan kuuluu joka-aamuinen punnitus ja torstaina painoa oli jo kolme kiloa normaalia enemmän. Onneksi käytössä ovat nesteenpoistolääkkeet ja niillä sain helpotettua oloa.

Tuollaiset päivät vaan tuovat aina huolen, että tervehtyminen ei ole edistynyt. Onneksi aviomies valaa uskoa ja tuo vertailuun oloni viime syksynä. Olen nyt parina päivänä tehnyt pidemmät aineenvaihduntaa vilkastuttavat kävelylenkit koiran kanssa, vaikka joudunkin pysähtelemään aika usein.


Tänään oli ihanan aurinkoinen kevätsää ja kävelimme saaren toiseen päähän retkelle. Laitoimme nuotion ja paistoimme makkaraa. Kyllä oli kevättä rinnassa. Kävelin jäällä saaremme ympäri (6 km) ja se  oli pisin kävelyni sitten viime kevään. Pumppu hakkasi välillä kovasti, mutta ajattelen sen vain vahvistavan sydäntäni ja laittavan ne pahat proteiinit sieltä liikkeelle. 

Töissä orientoitumassa
Olin torstaina päivän osastopalaverissamme. Päivä oli loistavaa orientoitumista tulevaan ( toivottavasti) työhönpaluuseen. Oli ihanaa nähdä uusia ja vanhoja työkavereita. Sairaslomani aikana on moni asia muuttunut, mutta onneksi lähimmät työkaverit ovat säilyneet samoina ja tunnen olevani tervetullut takaisin töihin. Hirveän tärkeä asia, kun on ollut näinkin pitkään poissa. Tuli myös iso intohimo palata töihin, kun käynnissä on niin paljon mielenkiintoisia tekemisiä. Alkoi aivotkin surrata ihan eri teholla. Toivotaan, että olen toukokuussa jo niin hyvässä kunnossa, että voin palata sorvin ääreen, vaikka ensin osittaisesti. 

Appelsiinikastiketta
Tiinan koekeittiö on päättänyt opetella tekemään kastikkeita. Ensimmäisenä kokeilin appelsiinikastikkeen tekoa ankan seuraksi. Aika työlästä, mutta maku palkitsee. 


Minimalistinen maaliskuu kyykäten
Tämän kuukauden teema on minimalistisuus. Se tarkoittaa lähinnä säästäväisyyttä ja kaiken turhan ostamatta jättämistä. Turha on tietenkin meillä naisilla joustava käsite. Ehkä yritän myös melkein makeetonta maaliskuuta. Se tosin kumoutui, kun kuukauden ensimmäistä päivää oli kulunut 11 tuntia. Kaupassa joku oli laittanut ostoskoriini pienen karkkipussin. 

Helmikuussa kyykytettiin, mutta maaliskuussa kyykkäillään. Se tarkoittaa kasvavaa määrää syväkyykkyjä. Aloitusmäärä on tänään 50 ja huomenna 55 jne. Joka neljäs päivä on lepoa. 31.3. pitäisi tehdä huikeat 250 kyykkyä. Yritän tätä haastetta, mutta pakko kuunnella sydäntä. 


Sydäntä en ehkä kuunnellut, kun kävin juuuri saunasta avannossa. Oli niin ihanaa pitkästä aikaa. Järkevää tai ei.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...