Siirry pääsisältöön

Kevättä kuopsuttamassa

Olen ollut alkuviikon yksin mökillä. Tai en yksin, vaan koiramme Caran kanssa. Joka vuosi olen miettinyt, että olisi ihana olla keväällä pidempiä aikoja mökillä kuopsuttamassa kevättä esiin. Kevät on täällä niin hienoa aikaa ja mieluisia kevätpuuhia on paljon. Rakastan haravoimista ja kukkapenkkien siivoamista. Sopivaa tekemistä pienissä erissä tässä tilanteessa. Päivät kuluvat kuin siivillä.

Pihahommien lisäksi olen aloittanut sisällä maalaushommat. Mökkimme valmistui 13 vuotta sitten ja silloin kaavailin, että maalaan kaikki seinät ja katot kuultovalkoisiksi. Jaksoin maalata makuuhuoneet, keittiön ja kylppärin, mutta innostus loppui siihen. Viime kesänä päätin jatkaa urakkaa ja ostin jo maalitkin, mutta vasta nyt riitti kunto homman aloittamiseen. Nyt olen saanut maalattua eteisen katon. Se olikin yllättävän kovaa puuhaa ja vaati kolme käsittelyä. 


Yläkropasta huomasi, että en ole tehnyt mitään kunnon liikuntaa pitkään aikaan. Haravointi ja maalaaminen alkoi tuntua sen verran lihaksistossa, että varasin pitkästä aikaa itselleni hieronnan. Olen jo vuosia käynyt Suomen parhaalla hierojalla. Kukaan ei hiero mm. käsiä niin huolellisesti ja tehokkaasti. En tykkää sivelystä ja mielummin puren pikkuisen hammasta, kun tiedän sen olevan tehokasta. Nytkin on mehevät mustelmat käsivarsissa. 

Menossa on toivottavasti toiseksi viimeinen kortisoni-viikko. Vähäisiksi jäivät unet viime yönä, mutta muuten olen voinut hyvin. Uskon, että tämä pikkupuuhailu täällä ulkona on minulle hyväksi, kunhan muistan pitää tarpeeksi taukoja ja kuunnella kehoani. 

Toivon myös, että pääsen kohta myös eroon itseni piikittämisestä. Laskin, että olen painanut itseeni jo noin 500 piikkiä, joka on jo euroinakin yli 2.200. 

Minulla nämäkin tulevat nyt erityiskorvattavien lääkkeiden piiriin. Katsoin Kelalla, että he kustantavat näitä lääkekorvauksia yli 1,2 miljardin euron edestä. Ehkä se on tasavertaisuutta ja sairastuneita ei haluta heikompaan asemaan. Minusta tämä on ehkä vähän liikaa. Toinen ovat huikeat Kelan maksamat matkakorvaukset. Kela on Suomen taksiliikenteen suurin asiakas ja minusta olisi outoa, että Kela maksaisi aina taksimatkani hoitoon.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...