Viime viikon teemaksi nousi äidit ja tyttäret. Kävin katsomassa ensin leffan Perhe - August: Osage County ja sitten teatterissa Kaikki äidit, kaikki tyttäret. Molemmat laittoivat miettimään omaa äitisuhdetta ja itseäni äitinä. Sunnuntaina äitiyteni saavutti yhden pisteen, kun kuopukseni täytti 18 ja virallinen velvollisuuteni kasvattajana päättyi. Tosin tästäkin eteenpäin taitavat tyttäret kasvattaa enemmän minua kuin minä heitä.
Meitä äitejä taitaa olla kolmenlaisia: huolehtivia kanaemoja eli super-mamoja, neutraaleja ja sitten ikäviä äitejä. Elokuvia ja teatteriesityksiä tehdään yleensä ikävistä äideistä. Super-mamat paistattelevat aikakausilehdissä ja saavat meidät neutraalit äidit tuntemaan itsemme niin huonoiksi ja riittämättömiksi äideiksi. Itseni luokittelen neutraaliksi, tavalliseksi äidiksi. En ole kanaemo, mutta toivon olevani läsnä ja apuna, kun lapseni sitä tarvitsevat.
On hienoa olla osa äitien ketjua, joka omassa mielessäni on alkanut isoäidistäni Saimista ja jatkuu nyt Veeran kautta. Pohdiskelin, mitä yhteistä meissä sukuni äideissä on ja löysin ainakin muutaman asian.
Pohjalaisuus
Mitä eroa on pohjalaisella vaimolla ja terroristilla? Terroristin kanssa voi neuvotella. No, vitsi vitsinä. Olen ylpeä meistä pohjalaisista naisista. Me ei romaheta, kuten imatralaiset.
Pelihimo
Olemme kaikki innokkaita pelaajia. Läheltä piti, että en itsekin syntynyt kesken korttipelin. Sama peli-into on siirtynyt tytöilleni ja yleensä pannaan seurapelit pystyyn, kun olemme yhdessä.
Liikunnallsuus
Äitini oli nuorena taitava pesäpalloilija ja liikunta on kuulunut hänen elämäänsä aina. On vähän epäreilua, että hän edelleen 77-vuotiaana tekee pidempiä hiihtolenkkejä kuin minä. Hänen viikko--ohjelmaansa kuuluu edelleen kolme-neljä jumppatuntia. Ei siis ihme, että liikuntakärpänen on purrut myös minuun ja tyttäriini.
Haravointi-geeni
Olen yhtä intohimoinen haravoija kuin äitini. Vielä tätä himoa ei ole havaittavissa tyttärissäni, mutta minullekin se tuli vasta kesämökin myötä. Lapsena se oli pakkopullaa ja siskon kanssa kellotimme jopa toistemme vessassa käynnit, ettei toinen lintsaa. Tänäänkin tulin mökille muutamaksi päiväksi haravoimaan kevättä esiin.
Kaikki äitini, kaikki tyttäreni
Kolme loistavaa näyttelijää (Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä, Sanna Stellan) ja lukuisat tarinat äidistä ja tyttäristä. Niistä syntyi oikein viihdyttävä esitys, jonka teema voisi olla, että äitikin on vain ihminen. Esitys hauskutti, mutta se laittoi varmaan naisvaltaisen yleisön pohtimaan omaa äitisuhdettaan.
Nyt ei ollut kyllä nautinnollinen elokuvaelämys. Ei auttanut, vaikka Meryl Streep ja Julia Roberts ovat loistavia näyttelijöitä. Tuli vähän sama fiilis kuin Vuosaari-leffan jälkeen. Miksi mennä katsomaan leffaa, josta jää vain ikävä mieli. Perhe oli pelkkää riitelyä, vihaa ja huutamista. Edes loppu ei ollut onnellinen. En suosittele.
Tapaksia suomalaiseen tapaan
Sunnuntaina juhlittiiin Even synttäreitä ja olimme jo Madridin matkalla miettineet, että tarjoilut voisivat olla espanjalaiseen tyyliin tapaksia. Suunnittelimme ja valmistimme menun Oonan kanssa ja se oli vallan mukavaa puuhastelua. Ihanan kakun valmisti isoveli. Sisarukset antoivat Evelle lahjaksi laskuvarjohypyn, joka jo nyt kauhistuttaa äitiä.
Safkaa2-kirjasta testattiin härkätatakia, joka oli erinomaista. Hyviä olivat myös viikunapekonit, avokado-vuohenjuusto-kinkkukääröt ja meloni-aurajuusto-kinkkukääröt.
Mun mielestä olet aina ollut täydellisen sopivasti läsnä ja tukena. Liika hössötys ei onneksi kuulu sun luonteeseen :) koen saaneeni tosi hyvän kasvatuksen, vaikka sitä arvostaakin vasta näin aikuisiällä. En ehkä nimittäin ollut se helpoin lapsi meistä ;)
VastaaPoista-Oona
Sä olet ollut just täydellinen äiti. Ja nyt kun on omia lapsia, niin vielä enemmän arvostaa sitä, että kuitenkin pitkään meistä huolehdit ihan yksin. Arvostan :)
VastaaPoistaLuulen itse olevani äitinä jotain neutraalin ja hössöttäjän välimaastosta :D
-v-