Siirry pääsisältöön

Mikä huhtikuu?

Hapan huhtikuu? Huoleton ja harmiton huhtikuu? Hurmaava huhtikuu? Herkuton huhtikuu? Mikä olisi huhtikuulle sopivan tavoitteellinen teema? 

Huoleton ja harmiton
Huoleton tai harmiton olisi ihana, mutta taitaa olla mahdoton tässä elämäntilanteessa. Yritän toki kaikkeni ollakseni positiivinen, mutta en voi sille mitään, että elämäni on maalattu enemmän harmailla kuin kirkkailla väreillä. Tällaisen sairauden kohdatessa sitä menettää sen ihanan lapsenuskon, että minulle tapahdu ei mitään ikävää. Välillä sitä unohtaa kaiken jopa tunniksi, pariksi ja sitten todellisuus taas jysähtää hetkeksi ja onneksi myös taas katoaa hetkeksi. Usein sitä toivoo heräävänsä tästä pahasta unesta ja voisi palata entiseen elämään. Tässä todellisuudessa sitä kuitenkin on elettävä ja opittava jotain arvokasta. 


Herkuton huhtikuu
Joopa joo. Onhan sitä yritetty ennenkin. Ehkä se herkuton huhtikuu on kuitenkin realistisin ja tarpeellisin. Kevät on loistavaa aikaa terävöittää ruokatottumuksiani, vaikka ne ehkä keskmäärin ovatkin jo aika hyvällä mallilla. Herkuton tarkoittaisi sokerin ja vehnäjauhojen välttämistä. Siksi tässä vedetäänkin kaksin käsin kulhollista salmiakkia kuin viimeistä päivää. Tiistaista eteenpäin teen sen sitten itseltäni salaa. Unholaan on pakko jättää myös päiväpullat ja sen myötä kahvi. Kahviahan ei voi nauttia ilman pientä purtavaa. Onneksi keväällä tekee muutenkin mieli syödä kevyemmin ja raikkaammin. Ei siis enää Rossossa nauttimaani herkullista pizzaa. 



Elämää ilman kortisonia
Olen nyt ollut viikon verran ilman kortisonia elimistössä. Pakko myöntää, että olen hieman pettynyt. Koko vuoden minua ei ole kolottanut mistään, mutta nyt jokaista lihasta ja niveltä tuntuu särkevän. Kortisoni on suojellut kehoani. Täytyy ehkä piipahtaa luottokiropraktikkoni Jussi Jaakonmäen luona laittamassa nikamat taas järjestykseen. Olen myös pettynyt, että suorituskykyni ei ole parantunut niin paljon kuin toivoin. Paino on onneksi lähtenyt laskuun ja olen pääsemässä kortisonin aiheuttamasta turvotuksesta. Se jo helpottaa oloa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan