Siirry pääsisältöön

Viimeiset kortisonit, toivottavasti

Tänään napsin toivottavasti viimeiset kortisonit, ainakin toistaiseksi. Perjantaina on hematologin tapaaminen ja hän päättää jatkosta. Eilen olin labrassa ja pelkään tämän flunssan vaikuttavan tuloksiin. Tärkein seurattava arvo on sydämen tilaa ilmaiseva ProBNP. Se reagoi herkästi ja vaihtelee päivän kunnon  mukaan. Parhaimmillaan se on ollut kerran 2400 ja pahimmillaan yli 9000. Tavoitteena olisi saada se edes alle 2000. Olisi ihana elää kortisoniton jakso ja nähdä, minkälainen on lääkkeetön olo. Sen perusteella olisi helpompi miettiä työhönpaluuta. 


Presidentintekijät
Pakko oli käydä itsekin arvioimassa Presidentintekijät-elokuva. Nyt ymmärrän, miksi Tujunen ei olisi halunnut julkaista dokumenttia. Kiroilee kuin lappalainen ja asettaa kommenteillaan Saulin hyvin negatiiviseen valoon. Onhan se noloa, että nyt Saulikin sai tietää, millä fiiliksellä hänen kampanjaansa tehtiin. Ei ollut tunnelma katossa. Minusta dokumentti oli kiinnostava ja pressantekijät Piha, Tujunen ja Kekkonen ovat fiksuja. Saulista tehty ei olisi ollut näin kiinnostava. 

Kaappien siivousta vol. 2
Jatkoin mökin ruokakaappien siivousta, kun vielä vähän flunssaisena ei voinut ulkoillakaan. Tulos oli jälleen järkyttävä, mutta tulipa tilaa kaappeihin. 


Pullantuoksuinen mummo
Olen kyllä ollut viimeisen vuoden surkea isoäiti. En ole voinut auttaa lastehoidossa, kun ovat olleet sairaina. Onneksi sentään pullan leivonta onnistuu. Eilen leivoimme Pepin kanssa hienoja pullia. Itse tein perinteisiä korvapuusteja, mutta Peppi teki tädistään Oonasta näköispullan ja hienon käsilaukun. 


Pari hyvää ravintolaa
Kävimme viime viikolla ennen teatteria syömässä Maya-ravintolassa Mikonkadulla. Olin nähnyt ystäväni ottamia herkullisia annoskuvia sieltä ja sitähän oli pakko kokeilla. Söin siellä yhden elämäni parhaista salaateista.  Siinä oli jättikatkarapuja ja avokadoa hyvän kastikkeen kera. Suosittelen, vaikka kuvan valoitus ei tee oikeuttta annokselle. 


Loistavaa ruokaa tarjottiin myös eilessä Oonan kotiravintolassa. Alkuruokana oli herkullista bataattikeittoja ja pääruokana mehukasta savukalapannaria piparjuurikastikkeen kera. 





Kommentit

  1. Anonyymi21. maaliskuuta 2014 klo 23.03

    Höpsis, loistava mummi olet ollut myös viimeisen vuoden ajan. Ei sitä kuka tahansa mummi mm. kuljeta lapsenlapsilleen ravitsevaa kotiruokaa arkisin :)

    -v-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera. 
7 kommenttia
Lue lisää