Siirry pääsisältöön

Uni paras lääke

'Oman kodin' turvaan päästyä maittoi unikin. Nukuin kuin tukki 10 tuntia ja unta ei paljon häirinnyt välillä tehdyt tutkimukset. Sen verran piti herätä, että osaa lausua oman identiteettinsä. Aamulla tehtiin perustutkimukset; verenpaine, lämpö, veren saturiteetti, labrat ja ekg. Sitten sai taas nukkua. 

Osansa hyviin uniin on varmasti lääkkeillä. Minulla on pahoinvoinninestolaastari, mutta sen lisäksi saan suonensisäisesti lääkettä. Pahoinvointilääkkeet tuntuvat järjestään olevan rauhoittavia. Yhden sivuvaikutus on kuulemma leukalukko. Toisen kanssa voi lähimuisti takkuilla. Kolmas, jota nyt saan, aiheuttaa outoja unikuvia. Jollain potilaalla oli kuulemma käyneet yön vierailulla kaikki päämiehet. Jos minuun uniin jokin kavalkadari olisi nyt tulossa niin voisin vastaanottaa muutaman näyttelijän ja urheilijan.

Olen ollut tänään ihan pirteä, tosin nukahdin tuoliin ainakin tunniksi. Jäi Digi-Hesarin luku kesken. Päikkäreiden jälkeen tein joogaohjelmani, tosin hiukan kevennyttänä. Sen venytykset, voima- ja tasapainoliikkeet auttavat varmaan osaltaan nestekiertoon ja parantavat keuhkojen ventilaatiota. Olen myös tehnyt tosi aktiivisesti pulloonpuhallusharjoitusta. Ja oli kuulemma jo aamulla paremmat keuhkoäänet.

Lounaalla tuli pieni takapakki ruuan sisällä pysymiseen. Olin toivonut pinaattikeittoa, koska mikään voimakkaampi tai pureksittava ei mene alas. Lautasella oli perunoita broilerikastikkeen ja punajuurten kera. Refleksi iski samantien. Tämä alkaa olla henkistä kohta ja ymmärrän paremmin anorektikkoja, joille parin leipäpalan syöminen vaatii liki urheilusuorituksen. Nyt taas meni sosekeitto ja jopa leipä alas. ELi tunnen ainakin toistaiseksi olevani voiton puolella skapassa minä - ruoka.

Tänään olen siirtynyt, kai, virallisesti matalosoluvaiheeseen (leuk 0.9, hb 114, trom 70 ja neut 0,71).
Saan edelleen kasvutekijäpistoksia, joilla nopeutetaan matalasoluvaihetta. Nyt sitten jännätään, mitä kummajaisia vaihe tuo tulleessaan. Yleisimmät vaihtoehdot: ripuli, vatsakivut, voimakas väsymys, tulehdukset ja suun rikkoutuminen. Toki elimistöni keksii varmaan jotain muutakin.

Pikkuisen on jo suu rikki, kuin olisi syönyt kilon turkinpippureita. Sanoin joskus, että sitten on asiat huonosti, kun mulle ei maistu salmiakki. Ja väsymys iskee välillä nuijalla.

Aika on kulunut tänään yllättävän hyvin, kun olen saanut nauttia miehen ja tyttärien vierailusta. Miehen paras tuliainen on niskahieronta. Tyttärien kanssa on mukavaa turista kerrankin ilman kiirettä. Arvostan kovasti näitä vierailuja, koska ne rytmittävät päivää ja aika kuluu nopeammin. Samalla saa raikkaan tuulahduksen ulkomaailmasta. Se ei olekaan pysähdyksissä, vaikka minä olen täällä.

Yle on myös oikein hemmotellut minua. Valvontaosastolla tuli katsottua loistavia luontodokumentteja. Yle Urheilu taas tarjoili viikonloppuna ihan parhaita herkkuja. Suunnistuksen MM-osakilpailut Lohjalta ja kirsikkana kakun päälle Suomen lentopallojoukkueen upeat ottelut. 

Kommentit

  1. Oot sä vaan hurja sisupussi. Aika moni olisi voinut jättää joogat vielä väliin ja jäänyt makoilemaan��. Pidetään peukkua, että ruoka alkaisi taas maistumaan pelkästään jo energiansaannin takia. Voimia❤

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olet selvinnyt noin hyvin�� Muistan, että nukuin ja oksensin vuoron perään happiviikset koko ajan nenässä. Jumppaa oli vessaan ja sänkyyn takaisin raahautuminen. Nukuin kesken puhelunkin! Olet hurja tsemppari�� Taru

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan