Siirry pääsisältöön

Step 1

Täällä sitä nyt vihdoin ollaan Meilahden Kolmiosairaalassa osastolla 7 B. Huone on tilava ja hyvin varusteltu ja näköalat ihan Helsingin parhaita; merinäköala Hietsuun ja Lauttasaaren sillalle. Jopa koti näkyisi kiikarilla. Kyllä täällä kelpaa olla täysihoidossa muutama viikko. Henkilökunta on aivan ihanaa.


Tänään oli sitten ensimmäinen toimenpide, kanyylin laitto. Se olikin yllättävän iso operaatio. Sitä varten vietiin leikkaussalin heräämöön ja sen teki anestesialääkäri ainakin kolmen hoitajan avustamana. Suojaukset ja systeemit oli kuten isommassakin leikkauksessa. Ensin kanyyli yritettiin laittaa solisluun alle, joka olisi olemisen kannalta helpompi, mutta asentaminen on vaikeampaa. Lääkäri yritti pari kertaa, mutta luovutti, kun vastassa oli vaan luuta ja rustoa. Sitten se laitettiin kaulalle. Saa nähdä, miten tämän kanssa oppii elämään ja erityisesti nukkumaan, kun se on vielä oikealla puolella. Samalla, jolla mieluiten nukun.

Kanyyli on noin 16 cm pitkä ja siitä tullaan tulevat viikot laittamaan sisään niin sytostaatit kuin palautettavat solut. Tarvittaessa siitä voidaan nesteyttää tai antaa ravintoliuosta. Se on kaverini siihen saakka, kun pääsen kotiin. 

Kestin oman toimenpiteeni, joka tehtiin paikallispuudutuksessa, kuin mies. Ehkä väärä, ontuva vertaus, kun puhutaan lääkinnällisestä toimenpiteestä. Sen sijaan minulla oli vaikeuksia kestää, kun oman toimenpiteen jälkeen naapurisängyssä tehtiin selkäydinpunktio. Oli pakko panna Spotifysta hiukan räväkämpää musiikkia ja kovaa.

Nyt sitten iltapalaa ja television tarjonnasta nauttimista. Aamulla on sitten sytostaattien vuoro. Toivon vaan, että saan nukuttua ilman omaa tyynyä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan