Kerrankin on ihan yksi lysti, mitä säätä lupaavat. Ehkä toivon kovaa etelästä saapuvaa ukkosmyrskyä. Sitä olisi hieno seurata täältä näköalapaikalta. Kommenttini on toki hyvin itsekäs. Toki toivon, että viikonloppuna voidaan kaikkia valmistautuneita juhlia aurinkoisessa säässä.
Kolmas matalasolupäivä valkeni hitaasti, siis omassa päässäni. Nukuin taas niin sikeästi kymmenen tuntia. Taukoa tuli vaan, kun otetaan näytteet ja kokeet. Toistaiseksi panen kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun saa nukuttua.
Aamupäivällä olin vallan virkeä ja venyttelin makoisasti. Sitten lounaan aikaan sain ensimmäisen näytteen vaivasta nimeltä ripuli. Se kuuluu asiaan ja oli ennustettavissa. Oli sitten jännä vertailla sairaanhoitaja Veli-Pekan kanssa suojautumisvaihtoehtoja. Täällä kaikki on niin luonnollista. Samaan syssyyn voin hiukan huonosti ja minulle vaihdettiin uusi laastari estämään pahoinvointia. Sitten nukuinkin taas sikeästi pari tuntia. Iltapäivän ja illan olenkin ollut hyvissä voimissa.
Arvoissa oli edelleen hallittua alentumista. Ainoastaan trombosyytit olivat alla viitearvon ja saan juuri tiputuksena pari pussia. Edelleen minuun pistetään kasvutekijää. Saa nähdä millaisen soluarmeija ehdin vielä koota.
Syöminenkin onnistuu, kun on keittoja ja soseita. Minun teki monta päivää mieli karjalanpiirakkaa ja kylläpä Timon tuoma rukiinen, rasvainen maistui hyvältä. Syömistä hiukan hankaloittaa, kun osa suusta on rikki, mutta se ei ole este, vaan haitta.
Kommentit
Lähetä kommentti