Kun katson omaa diagnoosiluetteloani, ei voi todellakaan puhua elämän lellilapsesta. Niin minä kuitenkin ajattelen. Olen vain saanut geenejä jaettaessa pari mustaa Pekkaa, mutta muutenhan kaikki on mitä mainioimmin.
Kuuntelin eilen luentoa terveyden determinanteista. Kyllä, opin eilen uuden hienon sanan, joka tarkoittaa vaikuttavia tekijöitä. Näihin kuuluvat yksilölliset, sosiaaliset, psykosoliaaliset, rakenteelliset ym. tekijät. Totesin, että näiden tekijöiden valossa minulla on kaikki edellytykset elää erittäin tervettä elämää.
Selitän vähän. Minulla on tietoa, osaamista, kokemusta ja mahdollisuuksia elää terveellistä, hyvinvoivaa elämää. Minulla on myös luontainen kyky ajatella positiivisesti, vaikka välillä makaakin letkuissa tai pää sangossa. Pystyn kokemaan itseni hyvin terveeksi, vaikka välillä kävelyllä lepään sadan metrin välein tai puuskutan yhden kerroksen portaissa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kerron esimerkin eilisestä. Aamupäivällä ajelin omalla autolla (tärkeä mahdollistaja) yksityiselle kuntosalille ja tein hyvän treenin. Eli minulla on aikaa ja resursseja itseni kuntouttamiseen. Osasin tehdä salilla oikeaoppisen, kehittävän treenin, koska minulla on siihen osaamista. Sitten ajoin ruokakauppaan ja kokosin koriin varsin terveellisen ruokavalion ainekset. Tosin livahti sinne yksi kannustuspulla. Kotiin tullessa söin terveellisen lounaan ja lähdin koiran kanssa lenkille. Aktiivisuusmittarini kertoi, että kasassa on vasta 70% päivän tavoitteesta.
Sitten tuli huippukohta, kun lunastin lahjaksi saamani Spa-lahjakortin ja sain ihanan kokovartalon kuorinnan ja hieronnan. Käyn suhteellisen usein hieronnassa ja se on vinon kroppani pelastus. Tämäkin asia, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys mahdollisuutena.
Illalla tapasin blinien merkeissä kolme tärkeää ystävääni ja nämä tapaamisemme ehkä kerran kuussa edistävät valtavasti psyykkistä hyvinvointiani. Ystävyyssuhteet ovat superarvokkaita ja niitä ei enää hankita silloin, kun elämä runtelee. On niin hienoa, että on ystäviä, jotka välittävät ja kannustavat.
Mitäs sitä lellilapsi muuta voi päivän päätteeksi toivoa kuin päästä oman, turvallisen miehen viereen nukkumaan ja saa nukkua lämmin potkiva koira jaloissaan.
Olen kaikesta kiitollinen ja en pidä mitään edellä mainituista asioista itsestäänselvyytenä. Minulle on suotu hyvät eväät terveelliseen elämään. Perusta siihen on valettu jo lapsuudessa. Olen saanut hyvän mallin kotoa liikkuvaan elämäntapaan ja äitini 81v. käy edelleen säännöllisesti jumpissa.
Tänään lellilapsi ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä kaksi 'treeniä' päivässä ovat olleet liikaa ja sydän vähän kipuilee. Myös toissapäivänä saatujen rokotteiden jälkivaikutukset jännittävät. Viimeksi sain sen pitkäkestoisen flunssan ja eilen illalla pieni kurkkikipu jo vähän peloitteli.
Kuuntelin eilen luentoa terveyden determinanteista. Kyllä, opin eilen uuden hienon sanan, joka tarkoittaa vaikuttavia tekijöitä. Näihin kuuluvat yksilölliset, sosiaaliset, psykosoliaaliset, rakenteelliset ym. tekijät. Totesin, että näiden tekijöiden valossa minulla on kaikki edellytykset elää erittäin tervettä elämää.
Selitän vähän. Minulla on tietoa, osaamista, kokemusta ja mahdollisuuksia elää terveellistä, hyvinvoivaa elämää. Minulla on myös luontainen kyky ajatella positiivisesti, vaikka välillä makaakin letkuissa tai pää sangossa. Pystyn kokemaan itseni hyvin terveeksi, vaikka välillä kävelyllä lepään sadan metrin välein tai puuskutan yhden kerroksen portaissa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kerron esimerkin eilisestä. Aamupäivällä ajelin omalla autolla (tärkeä mahdollistaja) yksityiselle kuntosalille ja tein hyvän treenin. Eli minulla on aikaa ja resursseja itseni kuntouttamiseen. Osasin tehdä salilla oikeaoppisen, kehittävän treenin, koska minulla on siihen osaamista. Sitten ajoin ruokakauppaan ja kokosin koriin varsin terveellisen ruokavalion ainekset. Tosin livahti sinne yksi kannustuspulla. Kotiin tullessa söin terveellisen lounaan ja lähdin koiran kanssa lenkille. Aktiivisuusmittarini kertoi, että kasassa on vasta 70% päivän tavoitteesta.
Sitten tuli huippukohta, kun lunastin lahjaksi saamani Spa-lahjakortin ja sain ihanan kokovartalon kuorinnan ja hieronnan. Käyn suhteellisen usein hieronnassa ja se on vinon kroppani pelastus. Tämäkin asia, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys mahdollisuutena.
Illalla tapasin blinien merkeissä kolme tärkeää ystävääni ja nämä tapaamisemme ehkä kerran kuussa edistävät valtavasti psyykkistä hyvinvointiani. Ystävyyssuhteet ovat superarvokkaita ja niitä ei enää hankita silloin, kun elämä runtelee. On niin hienoa, että on ystäviä, jotka välittävät ja kannustavat.
Mitäs sitä lellilapsi muuta voi päivän päätteeksi toivoa kuin päästä oman, turvallisen miehen viereen nukkumaan ja saa nukkua lämmin potkiva koira jaloissaan.
Olen kaikesta kiitollinen ja en pidä mitään edellä mainituista asioista itsestäänselvyytenä. Minulle on suotu hyvät eväät terveelliseen elämään. Perusta siihen on valettu jo lapsuudessa. Olen saanut hyvän mallin kotoa liikkuvaan elämäntapaan ja äitini 81v. käy edelleen säännöllisesti jumpissa.
Tänään lellilapsi ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä kaksi 'treeniä' päivässä ovat olleet liikaa ja sydän vähän kipuilee. Myös toissapäivänä saatujen rokotteiden jälkivaikutukset jännittävät. Viimeksi sain sen pitkäkestoisen flunssan ja eilen illalla pieni kurkkikipu jo vähän peloitteli.
Kommentit
Lähetä kommentti