Innokkaana uuden äärellä

Tänään on Heinolassa kaunis talvinen päivä ja aurinkokin yrittää paistaa pilviverhon läpi kevättä lupaillen. Samanlainen tunne on itsellä. Pitkä talvi ja syksy on taittumassa kohti uutta elämänvaihetta.   Edessä on viimeinen kokonainen sairaslomaviikko ja sitten pitäisi virittäytyä työmoodiin.

Palaan töihin mielelläni ja esimies ennakoikin jo innostavia työpuhteita. Ensimmäinen päivä jopa jännittää ja se menee fyysisesti uuteen työtilaan tutustuessa ja hoitaessa taas pääsyn kaikkiin mahdollisiin järjestelmiin. Suunnitelmana on työskennellä kolme kokonaista päivää tiistaista torstaihin.

Olen myös aloittanut opiskelut Jyväskylän yliopiston avoimessa. Aloitan maltilla ja herättelen uinuneita aivosoluja pikku hiljaa. Olisin voinut siirtyä suoraan syventäviin opintoihin, mutta päätin aloittaa yleissivistävisti perusopinnoista.

Aktiivisuusmittari on ollut hyvä hankinta ja se toimii hyvänä motivaattorina. Kävin juuri koiran kanssa tunnin lenkillä, mutta ei vielä tullut tavoitteet täyteen ja kohta levitän joogamaton lattialle. Harmi, että en onnistu enää liittämään kuvia blogiini. Nyt näkisitte ihan uupuneen lenkkikaverin, joka kyllä aktivoituu, kun aloitetaan alaspäin katsova koira.

Olo on ollut koheneva ja kävely sujuu joka päivä helpommin, paitsi kylmällä. Olin pari päivää Seinäjoella, jossa on reippaat pakkaset. Kerran lähdin lenkille vähän liian kauas ja olin paluumatkalla ihan poikki. Eilen oli outo päivä ja koko päivän oli sellainen olo kuin joku olisi puristanut sydäntäni nyrkissään. Piti jättää avantouintikin väliin.