Eilen olin tapaamassa työterveyslääkäriä ja hän teki oman lausuntonsa osasairauspäivärahaa varten. Suunnitelma on, että palaan parin viikon päästä töihin ja teen 60%:sta työaikaa eli noin kolme päivää viikossa. Siinä on kuitenkin vapaus tehdä työtä vaikka joka päivä lyhyempänä. Lyhennettyä on mahdollisuus tehdä 120 arkipäivää eli viitisen kuukautta. Se on toki mahdollista keskeyttää ja aloittaa kokopäiväisenä, jos kunto sallii.
Minusta järjestely tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Viimeksi en oikein malttanut tehdä lyhyempää työaikaa, kun työ imaisi ja aikataulutetut palaverit pitkittivät päivää. Olen kyllä innoissani ja tuntuu kivalta palata. Sitten on toisaalta pari päivää viikossa enemmän aikaa hoitaa itseään. Oletus on, että sydämen toiminta tästä vielä kohenee hitaasti, mutta varmasti.
Tapaaminen lääkärin kanssa oli miellyttävä. Hän on sellainen varttuneempi, joka osaa ottaa ihmisen kokonaisuutena. Suurimman ajan juttelimme puutöistä ja sain häneltä paljon hyviä vinkkejä.
Flunssan olen onnistunut siirtämään aviopuolisoon ja oma kunto alkaa olla normaali. Salilla kulkee hyvin ja olen jo pystynyt nostamaan vastusta. Eilen olin aamulla yin-joogassa ja nyt keho kertoo sen avanneen hyvin jumiutuneita paikkoja.
Tytär oli ostanut itselleen aktiivisuusmittarin ja minäkin innostuin marssimaan kauppaan. 15 vuotta vanha Polarini ei enää ole tätä päivää. Välillä oli myös Fitbit, joka ei ikinä oikein toiminut ja siitä ei nähnyt sykettä. Uusi mittaa sykkeen ranteesta ja huomasin jo illalla, että minun ei pidä sitä vilkuilla. Sykkeeni heittelee niin huolestuttavasti, että mieluummin tarkkailen sitä päivätasolla. Sydänongelmaani kuuluu korkea syke ja toive on saada sitä kokonaisuudessaan alemmas.
Mittari seuraa myös untani ja jo ensimmäinen yö oli mielenkiintoinen. Tiedän toki, että pyörin yöllä paljon ja erityisesti aamuyöllä vielä Dubain ajassa. Oli kuitenkin yllätys kuin paljon niitä katkoja oli ajanjaksona jolloin luulin vetäneeni pitkän yhtäjaksoisen unijakson.
Sitten se tietenkin laskee askeleeni ja energiankulutuksen, joka minulla on ehkä se heikoin osa-alue, kun kestävyysliikunta ei tunnu hyvältä. Juuri olin Caran kanssa metsälenkillä ja siitä kertyi mittariin säälittävän vähän vaikka olo kertoi muuta. Huomasin kyllä illalla oivan mittarin huijaamiskeinon; neulomisen. Katsotaan, miten kauan tästä jaksaa innostua. Ehkä yhtä kauan kuin ne nyt kuntosalin täyttäneet.
Minusta järjestely tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Viimeksi en oikein malttanut tehdä lyhyempää työaikaa, kun työ imaisi ja aikataulutetut palaverit pitkittivät päivää. Olen kyllä innoissani ja tuntuu kivalta palata. Sitten on toisaalta pari päivää viikossa enemmän aikaa hoitaa itseään. Oletus on, että sydämen toiminta tästä vielä kohenee hitaasti, mutta varmasti.
Tapaaminen lääkärin kanssa oli miellyttävä. Hän on sellainen varttuneempi, joka osaa ottaa ihmisen kokonaisuutena. Suurimman ajan juttelimme puutöistä ja sain häneltä paljon hyviä vinkkejä.
Flunssan olen onnistunut siirtämään aviopuolisoon ja oma kunto alkaa olla normaali. Salilla kulkee hyvin ja olen jo pystynyt nostamaan vastusta. Eilen olin aamulla yin-joogassa ja nyt keho kertoo sen avanneen hyvin jumiutuneita paikkoja.
Tytär oli ostanut itselleen aktiivisuusmittarin ja minäkin innostuin marssimaan kauppaan. 15 vuotta vanha Polarini ei enää ole tätä päivää. Välillä oli myös Fitbit, joka ei ikinä oikein toiminut ja siitä ei nähnyt sykettä. Uusi mittaa sykkeen ranteesta ja huomasin jo illalla, että minun ei pidä sitä vilkuilla. Sykkeeni heittelee niin huolestuttavasti, että mieluummin tarkkailen sitä päivätasolla. Sydänongelmaani kuuluu korkea syke ja toive on saada sitä kokonaisuudessaan alemmas.
Mittari seuraa myös untani ja jo ensimmäinen yö oli mielenkiintoinen. Tiedän toki, että pyörin yöllä paljon ja erityisesti aamuyöllä vielä Dubain ajassa. Oli kuitenkin yllätys kuin paljon niitä katkoja oli ajanjaksona jolloin luulin vetäneeni pitkän yhtäjaksoisen unijakson.
Sitten se tietenkin laskee askeleeni ja energiankulutuksen, joka minulla on ehkä se heikoin osa-alue, kun kestävyysliikunta ei tunnu hyvältä. Juuri olin Caran kanssa metsälenkillä ja siitä kertyi mittariin säälittävän vähän vaikka olo kertoi muuta. Huomasin kyllä illalla oivan mittarin huijaamiskeinon; neulomisen. Katsotaan, miten kauan tästä jaksaa innostua. Ehkä yhtä kauan kuin ne nyt kuntosalin täyttäneet.
Kommentit
Lähetä kommentti