Yksi rakkaimpia omistamiani asioita on untuvatäkki. Olen kova palelemaan ja rakastan pujottautua kuohkean, kahisevan peiton alle kotona ja mökillä. Nyt se vasta onkin ollut tarpeen, kun palelu kuumeen noustua on niin mahdotonta.
Eilen kuume oli vielä koko päivän yli 39. En ottanut päivällä mitään kumetta alentavaa, koska silloin on oikeastaan paras olla. Illalla taivuin erittäin pahan makuiseen, veteen sekoitettavaan, lääkkeeseen. Otin sen, koska se helpottaa hengityselinten oloa. Sitten alkoikin se ikävin osuus ja makasin sohvalla pyyhkeen päällä hiestä valuen. No, yö meni harvinaisen hyvin. Aamupäivä oli kuumeeton, mutta sitten iltapäivällä kuume kipusi 38 tuntumaan. Eniten olen huolissani keuhkoista ja ylähengitysteistä. Puhuminen tai pienikin ponnistus saa aikaan todella kipeän yskänkohtauksen. Onneksi tuo vieressä makaava karvakasakin on aika hiljainen.
Luin juuri urhean vertaisystäväni blogia, joka haaveili välillä muustakin kuin sairaan elämästä. Itse olen jo päässyt sitä lipaisemaan ja tykkään käydä salilla treenaamassa. Siellä tuntee itsensäkin terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tämä matka vaan on nyt vähän takkuinen, kun takapakkia tulee aina kerran kuussa iskevästä flunssasta. Ehkä vetäydyn mökille erakoksi ja teen vain etätöitä.
Lisäksi tämä tuntuu niin nololta, vaikka en sille itse voi mitään. Tälle viikolle oli jo sovittuna paljon mielenkiintoista.
Eilen kuume oli vielä koko päivän yli 39. En ottanut päivällä mitään kumetta alentavaa, koska silloin on oikeastaan paras olla. Illalla taivuin erittäin pahan makuiseen, veteen sekoitettavaan, lääkkeeseen. Otin sen, koska se helpottaa hengityselinten oloa. Sitten alkoikin se ikävin osuus ja makasin sohvalla pyyhkeen päällä hiestä valuen. No, yö meni harvinaisen hyvin. Aamupäivä oli kuumeeton, mutta sitten iltapäivällä kuume kipusi 38 tuntumaan. Eniten olen huolissani keuhkoista ja ylähengitysteistä. Puhuminen tai pienikin ponnistus saa aikaan todella kipeän yskänkohtauksen. Onneksi tuo vieressä makaava karvakasakin on aika hiljainen.
Luin juuri urhean vertaisystäväni blogia, joka haaveili välillä muustakin kuin sairaan elämästä. Itse olen jo päässyt sitä lipaisemaan ja tykkään käydä salilla treenaamassa. Siellä tuntee itsensäkin terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tämä matka vaan on nyt vähän takkuinen, kun takapakkia tulee aina kerran kuussa iskevästä flunssasta. Ehkä vetäydyn mökille erakoksi ja teen vain etätöitä.
Lisäksi tämä tuntuu niin nololta, vaikka en sille itse voi mitään. Tälle viikolle oli jo sovittuna paljon mielenkiintoista.
Kommentit
Lähetä kommentti