Siirry pääsisältöön

Terveiset untuvatäkin alta

Yksi rakkaimpia omistamiani asioita on untuvatäkki. Olen kova palelemaan ja rakastan pujottautua kuohkean, kahisevan peiton alle kotona ja mökillä. Nyt se vasta onkin ollut tarpeen, kun palelu kuumeen noustua on niin mahdotonta.

Eilen kuume oli vielä koko päivän yli 39. En ottanut päivällä mitään kumetta alentavaa, koska silloin on oikeastaan paras olla. Illalla taivuin erittäin pahan makuiseen, veteen sekoitettavaan, lääkkeeseen. Otin sen, koska se helpottaa hengityselinten oloa. Sitten alkoikin se ikävin osuus ja makasin sohvalla pyyhkeen päällä hiestä valuen. No, yö meni harvinaisen hyvin. Aamupäivä oli kuumeeton, mutta sitten iltapäivällä kuume kipusi 38 tuntumaan. Eniten olen huolissani keuhkoista ja ylähengitysteistä. Puhuminen tai pienikin ponnistus saa aikaan todella kipeän yskänkohtauksen. Onneksi tuo vieressä makaava karvakasakin on aika hiljainen.

Luin juuri urhean vertaisystäväni blogia, joka haaveili välillä muustakin kuin sairaan elämästä. Itse olen jo päässyt sitä lipaisemaan ja tykkään käydä salilla treenaamassa. Siellä tuntee itsensäkin terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tämä matka vaan on nyt vähän takkuinen, kun takapakkia tulee aina kerran kuussa iskevästä flunssasta. Ehkä vetäydyn mökille erakoksi ja teen vain etätöitä.

Lisäksi tämä tuntuu niin nololta, vaikka en sille itse voi mitään. Tälle viikolle oli jo sovittuna paljon mielenkiintoista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...
Lähetä kommentti
Lue lisää