Siirry pääsisältöön

Mahalasku

Mukavasti alkanut työhön paluu koki eilen ikävän takaiskun. Jo perjantaina alkanut kuumeilu, kipusi lauantaina iltapäivällä jo 39,4:ään. Olin vähän epävarma, että mihin pitäisi nyt mennä, kun ohjeissa kuumeraja on 38.

Onneksi on Facen vertaisryhmä, josta tuli vartissa hyvät ohjeet. Soitin Meikun päivystykseen ja he konsultoivat sisätautilääkäriä, joka kehotti lähtemään päivystykseen joko Meikkuun tai Lahteen, koska olimme mökillä Heinolassa. Puhuivat jopa ambulanssikyydistä tarvittaessa.

On aina niin iso kynnys lähteä päivystykseen, kun tietää,  mikä tuntien rumba se on. Meikussa minut vietiin saman tien eristyshuoneeseen ja hoitajat olivat suojautuneita. Meikku pani parastaan ja minusta otettiin labrat, nielunäyte, röntgen, nenänäyte ja virtsanäyte.

Oli muuten hauska itse seurata Kanta-palvelusta tutkimusten tuloksia. Kaikki muut näytteet olivat puhtaita paitsi nenänäyte, joka on influenssan pikatesti. Se kertoi, että minulla on B-influenssa. Hoito siihen on mm. Tamiflu, mutta lääkärin mukaan se ei enää tehoa. Googlaus kotona osoitti, että se tehoaa 48 tuntia oireiden alkamisesta ja tärkeä riskiryhmille. Olisi siis pitänyt ottaa resepti. Muuten hoito on oireenmukaista.

Koko keikkaan meni vajaat neljä tuntia ja olin kotona kahdelta yöllä. Olipa liskojen yö, kun kuume lähti laskemaan. Nyt makaan sängyssä hiljaa untuvatäkin ja shaalin alla. Troppina Panadol, sinkkisuihke, inkiväärijuoma ja mustaherukkamehu. Pakko olla hiljaa, kun jo soitto äidille meinasi repiä keuhkot.

Harmittaa kovasti, mutta murehtiminen ei auta. Kerrankin olen niin kipeä, että ei tule edes mieleen puuhailla mitään.  Influenssa pitää hoitaa huolellisesti, koska siinä on ikävät jälkitaudit. Harmituskerrointa nostaa se, että hyvin suurella todennäköisyydellä en pysty lentämään torstaina. Ehkä mies joutuu lähtemään yksin. Saan lentää, jos ei ole kuumetta ja voisin jättää laskettelun väliin ja keskittyä applestrudeleihin ja sacherkakkuun.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.