Kyllä urheilu vaan antaa meille upeita tunteita. Tänäänkin oli oikein tunteiden kavalkadi, kun seurattiin Iivon upeaa hiihtoa. Kyyneleet virtasivat, kun Porilaisten marssi kajahti ja viimeistään, kun Iivon äitiä haastateltiin. Minulla on ollut ilo tavata Iivo pari kertaa ja hänestä huokuu se, että kaikki tekeminen on tähdännyt tänään saavutettuun unelmaan. Small talkit ja patsastelu eivät ole hänen juttunsa.
Itse on aina ollut innokas urheilija ja nykyään erityisesti penkkiurheilija. Voin siis vain kuvitella niitä uhrauksia, mitä urheilija tekee. Muistan, kun Iivo kertoi, että ennen kisoja hän ei käy missään julkisissa paikoissa, kuten kaupassa. Treenit, ruokailu, lepo, treenit jne. Tuli mieleen, että me toipujat olemme samanlaisia pöpöpelkoisua kuin urheilijat. Ja omat unelmamme on meilläkin. Iivolla olympiakulta 50 kilometrillä ja minulla kuusi kilometriä järven jäällä.
Kyllä suomalainen ja pohjalainenkin mies osaa olla herkkä. Pekka Koskelan ja Hannu Mannisen haastattelut pitkän uran jälkeisistä tunnelmista olivat niin täynnä tunteita. Pekka Koskela sanoi, että se ei ole voittaminen vaan yhteinen tekeminen, joka on tärkeää. Hannu Manninen sai liikutukseltaan lähetettyä kiitokset vaimolleen. Taas yhteinen tekijä meillä toipujilla ja huippu-urheilijoilla. Ympäristön tuki on kaikki kaikessa. Lähipiirikin joutuu venymään välillä äärimmilleen ja ainakin omasta mitalistani puolet kuuluu 'omalle suksihuoltajalleni'.
Tuo suksihuoltaja on kyllä tottakin. Eilen hän levitti suksien huoltotelineen olohuoneeseen ja laittoi uudet pitoteipit suksiini. Viime sunnuntaina suksihuoltajani joutui riisumaan jopa monotkin jalasta, kun olin niin uupunut. Nyt juuri suksihuoltaja näyttää riisuvan suksiaan tuolla laiturin luona. Veti Iivon innoittamana kovassa pakkasessa, mutta kauniin aurinkoisessa säässä, pari rinkiä saaren ympäri.
Viikko on ollut hyvä ja huono. On ollut todella kiva olla töissä ja innostus kuplii. Toisaalta olen ollut iltaisin todella väsynyt ja lämmittänyt sohvaa kaikki illat. Keskiviikkona oli vapaapäivä ja nukuin taas 1,5 tunnin päiväunet. Tauti vaatii edelleen veronsa ja on vaikea erottaa, mikä väsymyksestä on töistä. Jaksoin kuitenkin aloittaa taas kuntosalitreenit ja herätellä uudelleen lihaksia.
Yritän pitää kaksi kokonaista päivää vapaata ja tehdä töitä kolme. Eilen aloitin aamuni yin-joogalla ja oli ihan täydellistä. Ohjaaja sanoi aluksi, että nyt tehdään teille ihania, hyviä juttuja. Välillä hiukan epäilin, kun tehtiin ikuisuudelta tuntuvia venytyksiä kireisiin paikkoihin. Loppurentoutuksessa minua alkaa aina liikuttamaan, kun hän puhuu niin kauniisti kiittäen meidän sydämestä, valona ja energian tuojana ym. On niin ristiriitaista kiittää sydäntään, joka on aiheuttanut niin paljon ikävää ja toisaalta on jaksanut vaan edelleen pumpata ja pitää minut hengissä.
Kyllä suomalainen ja pohjalainenkin mies osaa olla herkkä. Pekka Koskelan ja Hannu Mannisen haastattelut pitkän uran jälkeisistä tunnelmista olivat niin täynnä tunteita. Pekka Koskela sanoi, että se ei ole voittaminen vaan yhteinen tekeminen, joka on tärkeää. Hannu Manninen sai liikutukseltaan lähetettyä kiitokset vaimolleen. Taas yhteinen tekijä meillä toipujilla ja huippu-urheilijoilla. Ympäristön tuki on kaikki kaikessa. Lähipiirikin joutuu venymään välillä äärimmilleen ja ainakin omasta mitalistani puolet kuuluu 'omalle suksihuoltajalleni'.
Tuo suksihuoltaja on kyllä tottakin. Eilen hän levitti suksien huoltotelineen olohuoneeseen ja laittoi uudet pitoteipit suksiini. Viime sunnuntaina suksihuoltajani joutui riisumaan jopa monotkin jalasta, kun olin niin uupunut. Nyt juuri suksihuoltaja näyttää riisuvan suksiaan tuolla laiturin luona. Veti Iivon innoittamana kovassa pakkasessa, mutta kauniin aurinkoisessa säässä, pari rinkiä saaren ympäri.
Viikko on ollut hyvä ja huono. On ollut todella kiva olla töissä ja innostus kuplii. Toisaalta olen ollut iltaisin todella väsynyt ja lämmittänyt sohvaa kaikki illat. Keskiviikkona oli vapaapäivä ja nukuin taas 1,5 tunnin päiväunet. Tauti vaatii edelleen veronsa ja on vaikea erottaa, mikä väsymyksestä on töistä. Jaksoin kuitenkin aloittaa taas kuntosalitreenit ja herätellä uudelleen lihaksia.
Yritän pitää kaksi kokonaista päivää vapaata ja tehdä töitä kolme. Eilen aloitin aamuni yin-joogalla ja oli ihan täydellistä. Ohjaaja sanoi aluksi, että nyt tehdään teille ihania, hyviä juttuja. Välillä hiukan epäilin, kun tehtiin ikuisuudelta tuntuvia venytyksiä kireisiin paikkoihin. Loppurentoutuksessa minua alkaa aina liikuttamaan, kun hän puhuu niin kauniisti kiittäen meidän sydämestä, valona ja energian tuojana ym. On niin ristiriitaista kiittää sydäntään, joka on aiheuttanut niin paljon ikävää ja toisaalta on jaksanut vaan edelleen pumpata ja pitää minut hengissä.
Kommentit
Lähetä kommentti