Kavuttavana on noin sadan metrin ylämäki kohti leiripaikkaa lämpimässä kesäsäässä. Pitkästä, pitkästä aikaa minut valtaa toivottomuus ja turhautuminen. Olen Nuuksion Haltiassa ja muu ryhmä lähti kiertämään luontopolkua, jonka minä arvioin itselleni liian rankaksi ja päätin sillä aikaa tutustua loistavaan näyttelyyn. Parinkymmenen pysähdyksen jälkeen pääsin perille, hiukan jopa itkua pidätellen.
Ehkä tuo toivottomuus tuntui tavallista suuremmalta siksi, että ympärillä juoksi muutama sata iltarastilaista ja koko miljöö kirkui luonnossa liikkumisen ihanuutta ja minä en päässyt tuskitta ylös edes yhtä mäkeä. Nuuksio ja muut näyttelyssä esillä olleet kansallispuistot huokuvat jotain, mikä minulla on saavuttamattomissa. Minulle riittää nykyisessä kunnossa harmiton parin kilometrin melkein tasainen maasto. Onneksi sellaisiakin on!
Minulla oli viime viikolla sekä hematologin että kardiologin puolivuosittaiset kontrollit. Niitä varten otettiin 87 eri labrakoetta. Ja se on ihan vakkarisetti, parikymmentä putkellista verta. Arvatkaa vain, miten paljon tuo kokonaisuus oikeasti maksaa. Yksityisellä pelkkä senkka on noin 20e, joten tuo kokonaisuus on varmaan vähintään tuhat euroa, sillä se sisältää useita erikoisia testejä. Minusta olisi jopa hyvä tietää kustannukset, ettei kaikkea saamaansa hoitoa pidä niin itsestään selvänä.
No, kaikki oli oikein hyvin. Sydän on yhtä jäykkä ja suurentunut kuin ennenkin ja se on aina hyvä juttu. Tarkoittaa, että etenemistä ei ole tapahtunut. Myös hematologin terveiset olivat erittäin ilahduttavat. Tauti uinuu remissiossa ja kaikki veriarvot olivat normaalin rajoissa. Ainoastaan sydänarvot eli ProBnp oli viikon välein mitattuna yli 2000, toisessa jopa 2800. Eli huonommat kuin aiemmin, vaikka olen koko ajan odottanut niiden sen laskevan. Herkkä hengästyminen toki kertoo, että arvot ovat kokemuksen mukaiset. Niihin vaikuttaa nestetasapaino ja sen suhteen ikkunani on todella pieni. Testien aikaan oli aika helteistä ja juomisen tasapainon kanssa on tekemistä.
Testeissä tuli ilmi yksi minua, erityisesti huolestuttava arvo; B-gluk eli paastoplasman glukoosi. Normaalin yläraja on 6 ja minulla se oli 7,4, joka nopsaa itse diagnosoituna tarkoittaa diabetesta. Minulla on ollut yhden raskauden aikana lievä raskaudenajan diabetes ja se on yksi riskitekijä myöhemmin puhkeavaan diabetekseen. Kärsin myös hypoglykemiasta eli verensokerin heittelystä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että muutun nälkäisenä hyvin kärttyisäksi.
Näin tuon arvon Kanta-palvelussa viikkoa ennen lääkäriä ja ehdin asiaa jo murehtia yhden päivän. Vielä diabetes tämän kaiken muun lisäksi. Ei kiitos. Minulla ei ole mitään muuta siihen viittaavaa oiretta. Ehkä hiukan tavallista enemmän väsymistä. Lääkäri ei ollut asiasta huolissaan, vaikka edellinenkin arvo oli ollut ylärajoilla. Seuraaviin labroihin lisättiin sokerirasitus.
Viime aikoina on diabeteksen korvattavuudesta käyty keskustelua hallitusta myöten. Korvattavuus laskettiin sadasta prosentista muistaakseni 65 prosenttiin. Ja nyt kuulemma monen vähävaraisemmat eivät hae lääkkeitään. Diabetesta pidetään yhtenä Suomen tulevaisuuden suurimpana terveydellisenä uhkana ja sen yleistyminen tulee nostamaan terveydenhuoltokulut pilviin. Keskustelu korvattavuudesta on pitkälti myös eettinen. Suurella osalla kakkostyypin diabetes on huonojen elintapojen seurausta. Usein taustalla on metabolinen oikeyhtymä. Tiedetään, että keskivartalon lihavuus korreloi erittäin usein diabetekseen sairastumiseen. Kuten myös heikko yleiskunto, alkoholin käyttö ja tupakointi.
Olin siis etukäteen jo hiukan murehtinut, mutta lääkäri rauhoitti. Tästä syntyneestä huolesta päästiin mielenkiintoiseen, myös eettiseen, keskusteluun. Pitäisikö minun nähdä kaikki labrakokeitteni tulokset ennen lääkärillä käyntiä? Nyt ne näkyvät vasta, kun lääkäri klikkaa ne näkyviksi. Jostain syystä näin kuitenkin tämän glukoosiarvon. Yllättäen hematologi edusti sitä näkemystä, että tiedot ovat potilaan omaisuutta ja hänestä ne voisi näyttää vapaasti ennen vastaanottoa. Minä taas olin sitä mieltä, että innokkaat googlettajat, kuten minä, ennättävät jo siinä välissä huolestua ihan turhaan ja menettää yöunensa turhaan. Mene ja tiedä.
Elämä on ollut viime viikot ihan normaalia, epätavallisen herkkää hengästymistä ja huimausta lukuun ottamatta. Olen ollut mahdollisimman paljon mökillä ja nauttinut puutarhahommista ja uudesta harrastuksestani, suppaamisesta. Se on niin tehokasta ja välillä jännittävääkin. Ensimmäisellä pidemmällä suppailulla lensin komeasti, kun peräevä tarttui kiveen. Selvisin kuitenkin hengästyneenä takaisin laudalle, mutta vahvuuksilla varustetut aurinkolasit ovat edelleen järven pohjassa. Suppaillessa saa koko keho hyvän treenin. Jalan lihakset tekevät koko ajan töitä ylläpitäessään tasapainoa ja vinot vatsalihakset ja hartialihakset saavat hyvää treeniä. Tavoitteena on tänä kesänä jaksaa suppailla saaremme ympäri 6-7 kilometriä.
Minulla oli viime viikolla sekä hematologin että kardiologin puolivuosittaiset kontrollit. Niitä varten otettiin 87 eri labrakoetta. Ja se on ihan vakkarisetti, parikymmentä putkellista verta. Arvatkaa vain, miten paljon tuo kokonaisuus oikeasti maksaa. Yksityisellä pelkkä senkka on noin 20e, joten tuo kokonaisuus on varmaan vähintään tuhat euroa, sillä se sisältää useita erikoisia testejä. Minusta olisi jopa hyvä tietää kustannukset, ettei kaikkea saamaansa hoitoa pidä niin itsestään selvänä.
No, kaikki oli oikein hyvin. Sydän on yhtä jäykkä ja suurentunut kuin ennenkin ja se on aina hyvä juttu. Tarkoittaa, että etenemistä ei ole tapahtunut. Myös hematologin terveiset olivat erittäin ilahduttavat. Tauti uinuu remissiossa ja kaikki veriarvot olivat normaalin rajoissa. Ainoastaan sydänarvot eli ProBnp oli viikon välein mitattuna yli 2000, toisessa jopa 2800. Eli huonommat kuin aiemmin, vaikka olen koko ajan odottanut niiden sen laskevan. Herkkä hengästyminen toki kertoo, että arvot ovat kokemuksen mukaiset. Niihin vaikuttaa nestetasapaino ja sen suhteen ikkunani on todella pieni. Testien aikaan oli aika helteistä ja juomisen tasapainon kanssa on tekemistä.
Näin tuon arvon Kanta-palvelussa viikkoa ennen lääkäriä ja ehdin asiaa jo murehtia yhden päivän. Vielä diabetes tämän kaiken muun lisäksi. Ei kiitos. Minulla ei ole mitään muuta siihen viittaavaa oiretta. Ehkä hiukan tavallista enemmän väsymistä. Lääkäri ei ollut asiasta huolissaan, vaikka edellinenkin arvo oli ollut ylärajoilla. Seuraaviin labroihin lisättiin sokerirasitus.
Viime aikoina on diabeteksen korvattavuudesta käyty keskustelua hallitusta myöten. Korvattavuus laskettiin sadasta prosentista muistaakseni 65 prosenttiin. Ja nyt kuulemma monen vähävaraisemmat eivät hae lääkkeitään. Diabetesta pidetään yhtenä Suomen tulevaisuuden suurimpana terveydellisenä uhkana ja sen yleistyminen tulee nostamaan terveydenhuoltokulut pilviin. Keskustelu korvattavuudesta on pitkälti myös eettinen. Suurella osalla kakkostyypin diabetes on huonojen elintapojen seurausta. Usein taustalla on metabolinen oikeyhtymä. Tiedetään, että keskivartalon lihavuus korreloi erittäin usein diabetekseen sairastumiseen. Kuten myös heikko yleiskunto, alkoholin käyttö ja tupakointi.
Olin siis etukäteen jo hiukan murehtinut, mutta lääkäri rauhoitti. Tästä syntyneestä huolesta päästiin mielenkiintoiseen, myös eettiseen, keskusteluun. Pitäisikö minun nähdä kaikki labrakokeitteni tulokset ennen lääkärillä käyntiä? Nyt ne näkyvät vasta, kun lääkäri klikkaa ne näkyviksi. Jostain syystä näin kuitenkin tämän glukoosiarvon. Yllättäen hematologi edusti sitä näkemystä, että tiedot ovat potilaan omaisuutta ja hänestä ne voisi näyttää vapaasti ennen vastaanottoa. Minä taas olin sitä mieltä, että innokkaat googlettajat, kuten minä, ennättävät jo siinä välissä huolestua ihan turhaan ja menettää yöunensa turhaan. Mene ja tiedä.
Yksikään ennalta murehtimani asia ei ole vuosien varrella toteutunut
ja yhtäkään toteutunutta murhetta en ole osannut odottaa.
Elämä on ollut viime viikot ihan normaalia, epätavallisen herkkää hengästymistä ja huimausta lukuun ottamatta. Olen ollut mahdollisimman paljon mökillä ja nauttinut puutarhahommista ja uudesta harrastuksestani, suppaamisesta. Se on niin tehokasta ja välillä jännittävääkin. Ensimmäisellä pidemmällä suppailulla lensin komeasti, kun peräevä tarttui kiveen. Selvisin kuitenkin hengästyneenä takaisin laudalle, mutta vahvuuksilla varustetut aurinkolasit ovat edelleen järven pohjassa. Suppaillessa saa koko keho hyvän treenin. Jalan lihakset tekevät koko ajan töitä ylläpitäessään tasapainoa ja vinot vatsalihakset ja hartialihakset saavat hyvää treeniä. Tavoitteena on tänä kesänä jaksaa suppailla saaremme ympäri 6-7 kilometriä.
Kommentit
Lähetä kommentti