Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.
Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälkeen vasta seitsemän aikaan illalla ja takaisin osastolla olin vasta puolen yön jälkeen kolme reikää vatsassani ja umpilisäkettä kevyempänä. Kevenin ehkä muutenkin, kun olin 29 tuntia ravinnotta.
Nyt on sekin koettu. Kaiken kaikkiaan oikein kiinnostava kokemus. Seinäjoen Keskussairaala oli oikein moderni ja hoito ystävällistä ja laadukasta. Pisteitä tuli myös hoidosta omalla murteella. Oli kiinnostavaa nähdä, miten hyvin kaikki toimii myös kehä kolmosen ulkopuolella. Olin onnellinen siitä, että tulehdus tuli nyt eikä viikko aiemmin Barcelonassa. Siinä olisi ollut ehkä liikaa kielikylpyä.
Umpilisäketulehdus eli appendisiitti alkaa useimmiten siksi, että umpilisäkkeen sisäontelon aukko ahtautuu ja umpipussiin jäävät bakteerit tulehduttavat umpilisäkkeen. Suomessa tehdään vuosittain 10 000 umpilisäkkeen poistoa tulehduksen tai sen epäilyn vuoksi. Umpilisäke on poistettu elämänsä aikana 12 prosentilla miehistä ja 20 prosentilla naisista. Umpilisäke on lyijykynän paksuinen ja 5 - 15 cm pitkä.
Ehdin kuitenkin saada tartutettua 82-vuotiaaseen äitiini kuntosalikärpäsen. Hän käy jumpassa ja vesivoimistelussa, mutta kuntosaliharjoittelu olisi myös hyödyllistä. Pohjalaiset sanovat aina ensin ei, mutta olin tiukkana ja sitten lähdettiin urheilutalon salille. Lopputulos oli se, että hänet piti melkein repiä jalkaprässistä, kun se tuntui niin hyvältä. Ja selän jumitkin aukesivat, kun kokeilimme kaikki laitteet. Toivotaan, että uskallusta riittää nyt käydä siellä myös yksin tai kavereiden kanssa. Erityisesti jalkalihasten treenaaminen on tärkeää toimintakyvyn ja tasapainon takia. Tehtiin muuten melkein kaikki samoilla painoilla. Siskonpoika epäilikin, että riittääkö siellä salilla teräsmuorille raudat.
Nyt olemme jo ajelleet mökille viikonlopun viettoon. Mieheni piti muuttaa suunnitelmiaan ja junailla eilen Seinäjoelle hakemaan minut, koiran ja auton. Minä liikun kuin hidastetussa filmissä, kun pitää varoa melko pinkeää vatsaa. Kipulääkkeitä en ole enää tarvinnut. Mökillä odotti vioittunut lämminvesivaraaja ja parin metrin kinokset rappusilla, kun katon loputkin lumet olivat tulleet alas. Tästä elämä taas jatkuu yhtä kokemusta rikkaampana. Tosin minä toivon välillä muutakin kuin näitä sairaalakokemuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti