Siirry pääsisältöön

Miksi minä?

Jokainen vakavan sairauden kohdannut esittää varmasti itselleen tämän kysymyksen. Joku minua paljon viisaampi ja kypsempi käänsi kysymyksen toisin päin. Miksi en minä? Hänestä oli parempi, että se oli hän, eikä esimerkiksi tytär, sisko tai joku läheinen ystävä. 

Oman sairauden kohdalla uskoin, että kyse on vain huonosta tuurista. Siihen sairastuu noin 6/100.000:sta. Lottovoiton todennäköisyys on 1/15 miljonaa. Sairauden syntyyn voi vaikuttaa altistuminen myrkyille tai haitallisille kemikaaleille. Itse en sellaista mahdollisuutta edes keksinyt, kun mietin omaa historiaani. Olinko suihkutellut liikaa hiuslakkaa tai Rounduppia? Suomessahan on niin puhdasta, että pidin muunlaista altistumista epätodennäköisenä.

Viime viikolla kuuntelin Paula Heinosen radioklippiä, jossa hän kertoi omasta homealtistumisestaan ja siitä selviytymisestä. Samaan aikaan uutisoitiin Kätilöopiston sisäilmaongelmista ja lukuisista sen aiheuttamista erilaisista oireita. Olen synnyttänyt siellä yhden lapsen, mutta se nyt tuskin on altistanut millekään.

Itse en ole koskaan ollut allerginen tai yliherkkä millekään, mutta viime aikoina on tapahtunut joku muutos ja reagoin mm. koiriin ja pölyyn. Jotain on tapahtunut. Yhtenä varhaisena aamuna muistin jotain, joka saattaisi olla merkityksellistä. Kymmenen vuotta sitten työskentelin puoli vuotta työhuoneessa, jossa oli ollut hometta, mutta se oli vastikään remontoitu. Huoneessa oli valtavan kuuma ja poikkeuksetta iltapäivisin alkoi päänsärky. Sitten saimme huonetoverini kanssa ihottumaa, kuten myös naapurihuoneen väki. Työpaikkalääkäri kuittasi ongelmani kortisonivoiteella ja työyhteisön haasteilla, kun samaan aikaan yhdistettiin kahta yrityskulttuuria. 

Lopuksi huoneissa tehtiin mittauksia, joiden tuloksena ne laitettiin käyttökieltoon ja koko kerros laitettiin isoon remonttiin. Mittauksissa ilmeni hengitykselle vaarallisia saumoista tulevia yhdistelmiä. En muista tarkemmin oliko kyse liimoista tms.

Voi olla, että silloinen herkistyminen on aiheuttanut jotain, mutta yhtä hyvin voi olla aiheuttamatta. Sitä en saa koskaan selville ja se tieto ei muuta mitään. Sama, kun vähän aikaa sitten julkistettiin merkittäviä yhteyksiä hiusvärinen ja hormonikierukan käytöllä rintasyöpään. Olen värjännyt kymmeniä vuosia hiuksiani ja ollut tyytyväinen hormonikierukan käyttäjä. Minulle tällä ei ole enää niin merkitystä, mutta miltä tutkimus tuntuu parikymppisistä. 

Summa summarum. Elämä on ihmeellistä ja moneen asiaan emme voi itse vaikuttaa. Tsernoobyl räjähti ja ehkä aiheutti terveydellisiä ongelmia myös Suomessa. Lähikoulussa, kotona tai työpaikalla voi olla sisäilmaongelmia ensin piilevinä ja ehdimme altistua. On kuitenkin paljon myös omia valintoja, joilla voimme ennaltaehkäistä sairauksia. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.