Olen kärsinyt neljä, viisi vuotta sydämen vajaatoiminnasta. Sen itsehoidossa tärkeää on pitää huolta nestetasapainosta eli juoda riittävästi, mutta ei liikaa. Pari litraa päivässä. Toinen tärkeä asia on välttää liikaa suolaa, koska se sitoo kehoon nestettä. Olen ollut nämä vuodet aika höveli näiden asioiden suhteen ja turvotukset ovat pysyneet hallinnassa päivittäisellä, melko pienellä, annoksella nesteenpoistolääkettä. Se on tarpeen, kun sydän ei jaksa pumpata nestettä liikkeelle ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.
Nyt olen ollut turvotuksen kanssa pulassa ja neuvoton. Päällepäin se ei näy, mutta tuntuu hengästymisenä pienessäkin ponnistelussa. Olen tuplannut lääkkeen, mutta välillä sekään ei toimi. Yritän juoda tarpeeksi ja nyt on ollut pakko myös tarkastella syödyn suolan määrää ja se onkin ikävä juttu näin rapusesonkina.
Mieheni on superinnokas ravustaja ja minä niiden syöjä. Syömme itse pyydystettyjä rapuja ympäri vuoden ja näin loppukesästä liki joka viikko. Nyt on kuitenkin käynyt jokaisen herkuttelun jälkeen niin, että seuraavat päivät olen ihan tukossa ja henki ei kulje. Pakko siis luopua katkerin mielin saksiniekkojen imeskelystä.
Tykkään myös kovasti snapseista ja snapsilauluista. Ensiksi mainittukaan ei ole sydämelle hyvä, mutta aina sitä voi kielenpäätä kostuttaa. Nyt oli Alkoon tullut uusi loistava tillisnapsi. Viinit eivät vieläkään maistut hyvältä ja drinksuista tulee huono olo. Olenkin siirtynyt alkoholittomaan olueeseen, joita on hyvä valikoima.
Minusta tuntuu, että hengitykseni menee vain takapakkia ja se on masentavaa. Johtuuko se vain nesteen kertymisestä, keuhkoemboliasta vai rasituksesta? Olen välillä ihan toivoton, kun ei pysty selviytymään edes normaalista arjesta ilman puuskuttamista. Rannasta kiipeäminen ylös mökille vaatii pari hengähdystaukoa. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen kuitenkin ahkerasti joogannut ja se sujuu, kun etenee rauhallisesti. Siinäkin syke nousee, mutta hallitusti ja se kuntouttaa sydäntä, kai.
Kommentit
Lähetä kommentti