Siirry pääsisältöön

Päivä Calahondassa

Ensimmäisen päivän harmaus ja matalapaine ovat onneksi väistyneet. Eilinen aamu Marbellassa käynnistyi reippaalla kävelyllä pitkin aurinkoista rantabulevardia muiden eläkelaisten kanssa. Ranta-alue on oikein viehättävä ja varattu vain kävelijöille ja pyöräilijöille. Rannan puolella on oikein siisti hiekkaranta palveluineen ja toisella puolella on viehättäviä ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä. 

Eiliselle oli sovittu tapaaminen ex-lankoni ja hänen vaimonsa kanssa. Heillä on vapaa-ajan asunto Calahondasta, jonne he kävivät minut noutamassa. Olipa viehättävä, kaunis alue, joka kiipesi ylös vuoren rinnettä täynnä pientaloja. Tiet kiemurtelivat ylös niin, että en enää varmaan osaisi samaan paikkaan. Ylhäältä oli huikeat näköalat alas rantaan ja merelle. Alue oli täynnä kauniita istutuksia ja talojen välissä kierteli jopa golfkenttä. Olimme jo aika korkealla, mutta uusia rakennuskomplekseja rakennettiin vielä paljon korkeammallakin.

Kävimme hyvällä lounaalla golfklubin terassilla. Sinne oli kokoontunut myös varttuneempi brittiseurue, joilla oli ollut viikkokisa. Heitä katsellessa kiteytyi yksi tapa viettää aikaa täällä. Golf on loistavaa liikuntaa varttuneillekin ja sen ympärille muodostuu helposti mukava sosiaalinen yhteisö. Ainakin tuolla porukalla tuntui olevan valtavan hauskaa. Ihmettelin kyllä, miten ihmeessä he ovat jaksaneet pelata kävellen varsin mäkisen kentän. Ehkä minäkin aloitan uudelleen golfin, vaikka sitten autolla.

Lounaan jälkeen menimme tuttavien asunnolle kahville ja viettämään iltapäivää. Oli niin ihana jutella ajan kanssa muutaman vuoden tauon jälkeen. On hienoa, että on ihmisiä, joiden kanssa on pitkä pätkä yhteistä historiaa ja olimme yhdessä kokeneet paljon niin hyvää kuin pahaakin. Olin kovasti kaivannut heidän seuraansa.
Iltasella kävin vielä vähän kävelyllä ja nautin rantaravintolassa muutaman tapaksen. Silloin tuli vahvasti tunne, että tästäkin ajasta täällä tulee vielä oikein hyvä. Illan vietinkin kämpillä kirjan ja Netflixin seurassa.

Aamulla lähdin taas kävelylenkille, jonka ajattelin ottaa hyväksi tavaksi. Päätin kävellä parin kilometrin päässä olevaan isompaan ruokakauppaan. Samassa rakennuksessa olikin oikein hieno, moderni kuntokeskus. Hyvin varustellussa salissa on iso lasiseinä suoraan merelle ja siellä on myös paljon erilaisia, minua kiinnostavia tunteja, kuten joogaa, body balancea ja pilatestä. Ehkä menen sinne joku päivä, kun sää on ensi viikolla muuttumassa vähän epävakaisemmaksi. Aamulenkkini oli noin neljä kilometriä ja varsin riittävä. Vähän mietityttää käydä sen puolivälissä kuntosalilla ja sitten vielä kävellä takaisin.

Tänään oli aamulla pieni pilviharso, joka väistyi puolelta päivin ja aurinko paistoi kirkkaasti koko päivän. Menin hotellin katolle uima-altaalle, jossa oli melkein kiehuvaa vettä. Ehkä se ei jatkossa ole minun paikkani. Siellä olivat kaikki hotellin iäkkäät pariskunnat ottamassa aurinkoa ja vesijumppaamassa. Voi olla minun mielelleni parempi mennä rannalle, jossa on vähän värikkäämpää ja voi seurata aaltojen vyörymistä melkein meditatiivisesti. Nyt ryhdistäydyn ja lähden tutustumaan lähellä olevaan vanhaan kaupunkiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.