Aika kova ikävä

Tiedän, että kauhean moni vaihtaisi mielellään marraskuun harmaan ja pimeyden parvekkeeltani näkyvään aurinkoiseen merinäköalaan. Olenko kiittämätön, kun juuri nyt vaihtaisin sen niin mielelläni läheisteni seuraan? Täytyi oikein laittaa tyttöjeni minulle kantasolusiirtoon keräämä Äidin tsemppilista soimaan Spotifysta. Se ehkä liikutti vielä enemmän. Edessä on vielä viikko ennen kuin saan aviomieheni tänne seurakseni ja sitten tulee tytär loppupäiviksi. Viikko tuntuu nyt mahdottoman pitkältä ja ikävä on kova. Tiedän, että huomenna on jo parempi fiilis, kun uusi paikka alkaa tuntumaan tutulta. Hotelli tai apartomentokseni on ihan passeli ja sijainti rantabulevardilla on mainio. Kävin jo vähän kävelemässä ja ranta vaikuttaa viihtyisältä. Ainoa ihmetys oli monet kymmenet afrikkalaiset, joilla oli koko bulevardin mitalta myynnissä piraattilaukkuja. Vastaavaa en nähnyt Malagassa ja vähän tuli pelokas olo.

Life begins at the end of your comfort zone

Tämä matka on ollut monella tapaa liikkumista oman mukavuusalueen laitamilla. Yksi haaste on ollut selvitä yksin reissussa, vaikka eihän tämä ole mikään reppureissu Afrikkaan tai Intiaan. Sellaiseen olen liian hienostelija, kermapeppu, joka tykkää nukkua mukavassa hotellissa. Toistaiseksi olen selvinnyt kaikista tilanteista, pahin on ollut ikävä. Tulee mieleen minun ja kuopuksen ensimmäinen matka kaksistaan Köpikseen. Tytärtä 10 v. jännitti kovasti, miten me voimme selvitä ilman isää. Ja hänen yllätyksekseen selvisimme hienosti, kuten monesta matkasta senkin jälkeen. Hiukan oli kyllä Mallorcan vuoristossa pelokasta huutoa, kun minä ajoin.

Eilen illaksi olin varannut lipun Unicajan koripallo-otteluun. Isoin haaste oli löytää tiensä sinne bussi-metro-yhdistelmällä ja sitten vielä yöllä takaisin läpi pimeän kaupungin. Selvisin hyvin, vaikka metron päätepysäkin löytyminen meinasi olla hankalaa, kun kartoissa oli merkitty linja sinne, minne sitä vasta oltiin rakentamassa. Matsi oli hieno, tunnelmallinen kokemus ja Sasu Salin tuntui olevan yleisön suuri suosikki. Heittopisteitä ei nyt tullut kuin kuusi, mutta hän puolusti aseettomaksi yhden liettualaisen joukkueen parhaista heittäjistä. Hallissa oli hieno tunnelma, kun yleisö eli niin temperamentikkaasti mukana ja katsomossa oli oma torvisoittokunta. Tykkäsin myös kannustavista flamenco-taputuksista. Olisin voinut mennä tapaamaan Sasua matsin jälkeen, mutta priorisoin suunnistuksen hotellia kohti.

Hiukan haastavaa oli myös selvitä taksi - bussi - taksi -systeemillä Malagasta tänne noin 60 kilometrin matkan. Sopiva bussi löytyi heti ja 1,5 tunnin reitti kulki pääosin meren läheisyydessä. Julkinen liikenne on kyllä aika edullista, kun bussimatkakin maksoi vain reilut 6€.

Olin suunnitellut, että täällä Marbellassa joogaan aktiivisesti ja löysinkin kiinnostavan tuntuisen joogasalin. Nyt tajusin, että se onkin ihan eri puolella kaupunkia kahdeksan kilometrin päässä. Ja nyt pitäisi selvittää, millä bussilla sinne pääsisin. Olin jo niin huolissani, miten saan viikon kulumaan, että ilmoittauduin Reaktorin ja Helsingin yliopiston Tekoälyn perusteet -kurssille. En kyllä tiedä, mihin sitä tulen tarvitsemaan, mutta ainakin se on tänä päivänä osa yleissivistystä.

Aktivoin myös uudelleen sukupuuni rakentamisen. Olin jo muutama vuosi sitten tehnyt ison duunin sukupuuni rakentamiseen Myheritage-palvelussa. Nyt en kuitenkaan enää päässyt mitenkään kirjautumaan sinne, kun olin käyttänyt entisen työpaikan sähköpostiosoitetta ja nyt palvelu lähettää tietenkin sinne kaikki mm. kirjautumisen ongelmiin liittyvät viestit. Olen nyt päässyt 1700-luvulle, josta löytyi Maria Heikintytär Brask Kurikasta.

 Eilen kävin vielä Malagan nykytaiteen museossa ja sekin oli hieno. Tässä kuvassa kooste muutamasta vaikuttavimmista töistä.