Missä on mun Ryhmä Hau?

Ajelin pimeässä kohti Saunaseuran lempeitä löylyjä ja kuuntelin radiosta jotain pikkujouluihin liittyvää. Minulle tuli ihan hirveä ikävä omaa porukkaa, johon kuulun. Kenen kanssa tehdään yhdessä tavoitteet, taistellaan, kaadutaan, onnistutaan ja juhlitaan? Työpaikalla kuuluu luontevasti useaankin ryhmään ja sosiaalisia suhteita syntyy luontevasti joka päivä, joskus jopa liikaakin. Olen aina nauttinut meidän työyhteisöstä ja sen henki on ollut minulle tärkeää. Nyt sellaista ei ole vielä syntynyt minkään asian ympärille.

Paluu kotiin on ollut ihanaa, mutta oloa on sävyttänyt tietynlainen haikeus. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, kun matkan jännitys ja adrenaliinitaso laskivat. Olo on samalla tavalla tyhjä kuin ison urakan valmistuttua. Ehkä siihen on vaikuttanut myös huonompi fyysinen olo. Menin lentoa seuraavana päivänä Vinyasa joogaan, joka oli minulle ihan liian raskas. Tykkään olla hyvä ja tehdä kaikki, kuten pitääkin. Nyt jouduin välillä luovuttamaan ja lepäämään. Kotona olin ihan kuitti. Ja heikompi, sydäntä puristava olo, on jatkunut koko viikon. Parissa joogassa olen käynyt rentoutuakseni ja avatakseni kehoa.

Eilen olin saunaseurassa, jossa on useita savusaunoja sekä mahdollisuus uintiin meressä ja hierontaan. Myrsky oli niin kova, että tällä sydämellä mereen ei ollut mitään asiaa. Sen sijaan nautin lempeistä löylyistä, kun myrsky hakkasi hirsiseiniä ja heilutti villisti öljylyhtyjä. Kävin myös pitkästä aikaa hieronnassa ja meillä olikin Tuomaksen kanssa kiinnostavat keskustelut. Hänen isänsä oli vuosi sitten sairastunut myeloomaan ja yksi sukulainen oli menossa kantasoluhoitoon. Hän sanoi näkemiseni tuovan toivoa myös isän kunnon parantumiseen.