Siirry pääsisältöön

Ihanaa seuraa

Tulihan se neiti vihdoinkin tänne seurakseni. Olin lentokentällä ihan liikuttunut, kun sain vihdoin halata tuttuakin tutumpaa. Viimeiset päivät sujuvat nyt huomattavasti paremmin ja ihanaa saada ruokaseuraa.

Eilen menin ihan uteliaisuuttani ja aikaa tappaakseni katsomaan, kun tässä lähellä nauhoitettiin Huutokauppakeisaria. Olen joskus nähnyt ohjelmasta pieniä pätkiä ja oletin sen olevaan hauskakin tapahtuma. Väkeä oli paikalla paljon ja myytävää riitti Muumi-mukista villasukkiin. Aika väsynyttä touhua, eikä ollut edes hyvät jutut.
Tänään junailimme suosiolla Malagaan viettämään päivää. Miten sattuikin olemaan juuri Black Friday ja joka paikassa sai 15 - 30 % alennusta kaikesta. Olimme aika kohtuullisia shoppailijoita. Emme kumpikaan halua ostaa mitään turhaa tai epäeettistä vain siksi, että on halpaa. Muutenkin on nyt ollut somessa aika paljon negatiivista mielipidettä koko touhusta ja vastavetona on Älä osta mitään tai lahjoita hyväntekeväisyyteen. Tänään oli jopa flossing eli hammasvälien puhdistuspäivä. Itse en tykkää missään asiassa ääri-ilmiöistä, vaan kannatan kohtuutta kaikessa. No, tein tänään yhden ostoksen, kun halvalla sai; 15 kerran kortin joogasalilleni.

Olemme onnistuneet nyt kahtena iltana löytämään tosi hyvät ravintolat. Löysin sattumalta 400 metrin päästä hotellista mukavan ravintola-alueen ja se on ollutkin ehkä ainoaa positiivista täällä Fugessa. Eilen syötiin ihanaa caprese-salaattia alkuruuaksi ja tonnikala sashimia, nam. Tänään löydettiin Malagasta pieni pala Napolia ja syötiin erinomaista pizzaa. Iltaravintolakin sattui olemaan italialainen ja söin elämäni ensimmäistä kertaa pieniä pastanyyttejä nimeltään caremello. Täytteenä päärynää ja kastikkeessa gorgonzolaa. Aivan mahtavaa.

Sain juuri luettua toisen matkakirjani Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Piti oikein jarrutella nautintoa. Olen lukenut tänä vuonna yli 70 kirjaa ja tämä oli vuoden paras lukukokemus. Niin hienoa tekstiä ja kiinnostava aihe.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...