Hyvä ruoka, hyvä seura, parempi mieli

Taas on tullut kristallinkirkkaasti selväksi, että yksin matkustamisessa ehdottomasti tylsintä on ruokailu. Toki voisin mennä Burger Kingiin, mutta haluan syödä hyvin ja täällä se on mahdollista. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tänään tuli pari kertaa oikein paha mieli siitä, kun huomaa tällaisen keski-ikäisen yksin ruokailevan olevan ravintoloille ei toivottu. Ja ymmärrän sen täysin. Pääsin illalla istumaan suositun italialaisen ravintolan terassille yksin neljän hengen pöytään ja silmien edessä oli koko ajan jonottamassa kahden, kolmen ja neljän hengen seurueita. Oikein tunsin, kuinka tarjoilijaa otti päähän. Toki olisin voinut ottaa pöytääni jonkun pariskunnan, mutta se ei ole täällä tapana. Tilasin nopeasti ja söin nopeasti. Päivällä oli vähän sama juttu. Etsin mukavaa rantaravintolaa syödäkseni vihdoinkin puuhiilillä paistettuja herkkuja. Olipa vaikea saada pöytää. Tarjoilijat katsoivat ohi ja antoivat pöydän tyttöporukoille. 

Täällä on ollut pyhäpäivät torstaista lähtien ja väkeä on ollut paljon liikkeellä täällä vanhassa kaupungissa. Näissä eteläisissä kulttuureissa syödään ison perheen tai kaveriporukan kanssa. Ruokailu on yhteisöllistä ja silloin oma ruokasinkkuus tuntuu kurjalta ja kaipaan erityisen paljon perhettäni ja ystäviä. Tänään tuli muisto kolmenkymmenen vuoden takaa Brasiliasta, kun tyttäremme vaaleine hiuksineen oli kaikkien tarjoilijoiden suosikki, que linda loirinha. Vakiopaikassamme hänelle tehtiin jopa pehmustettu sänky pöytäliinoista kahdelle tuolille, kun tuli väsy.

No, tuo ruokailu olikin (kovaäänisen jääkaapin lisäksi) toistaiseksi ainoa ikävä juttu. Päivät ovat kuluneet kuin siivillä. Eilen kävelin päämäärättä pitkin vanhaa kaupunkia ja osuin Museo Malagaan. Sinne oli eurooppalaisilla vapaa pääsy. Kassa ei tosin ollut heti varma kuuluuko Suomi Eurooppaan.
Siellä oli mielenkiintoinen arkeologinen museo ja taidenäyttely vuosisatojen espanjalaisia taideteoksia. Oikein vaikuttava kokonaisuus. On niin uskomaton katsoa 1600-luvulla maalattuja teoksia, jotka ovat kuin uusia.

Illalla olikin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Malagan katedraalissa oli Laulu-Miesten konsertti. Ihokarvat nousivat pystyyn, kun he viimeisenä kajauttivat Finlandian. Paikalle oli tullut ainakin neljä bussillista suomalaisia Aurinkorannikolta. Varmaan useampi silmä kostui, kun viimeiset nuotit kohosivat korkeuksiin. Huippua oli myös seurani. Tapasin vuosien jälkeen ex-lankoni ja ex-miniäkollegani. Näemme vielä ensi viikolla uudelleen, kun siirryn Marbellaan.

Tänään vuokrasin fillarin neljäksi tunniksi ja pyöräilin muutaman kilometrin rantakatua El Patoon saakka. Koko ranta on kävely- ja pyöräilytietä, jota reunustavat rantaravintolat. Väkeä oli liikkeellä paljon ja rannoilla jopa auringonpalvojia, kun lämpö kohosi 21:een ja taivas oli pilveltön. Ravintoloiden edessä on hauskasti isoissa veneissä puugrillit, joissa paistuvat merenherkut. Suosituin ruoka näytti olevat tikkuihin pujotetut anjovikset. Olen haaveillut, että syön täällä vain mustekalaa ja äyriäisiä. No, vasta nyt sain ensimmäiset mustekalarenkaat. Olen nopeasti löytänyt täältä suosikkileipomoni ja smoothiepaikkani, josta saan pilkotut hedelmät, marjat ja tuoremehun. Minulla on huoneistossa hyvä keittiö, mutta syön täällä vain aamiaisen. On niin mukava istua kuppiloissa ja katsella ihmisiä, kuten sisareni aina muistaa mainita.