I did it!

Sapattikuukauteni elämästäni Suomessa on nyt ohi ja olen onnellisesti nukkunut omassa sängyssä yhden yön ja päiväunet. Nyt on tyhjä olo ja en oikein osaa ryhtyä mihinkään. Aamulla vein juna-asemalle kuopuksen ja koiran ja nyt olen vain hyggeillyt kotona tavaroita purkaen ja pyykäten. Ensimmäistä kertaa tajusin viedä matkalaukun parvekkeella pakkaseen. Kuuntelin radiosta jokin aika sitten ohjelmaa luteista ja tajusin niiden olevan melko tyypillisiä tuliaisia ulkomailta.

Reissu meni kaikin puolin suunnitellusti ja ainoa ikävä tapaus oli huijaus yhdessä kalaravintolassa, jossa hyödynnettiin heikkoa espanjaani ja vaihdettiin mustekala erittäin kalliiseen kilohintaiseen kalaan. Otti päähän, koska olen tottunut kotona niin hyvään kalaan ja nyt maksoin maltaita melko mauttomasta ja kuivasta kalasta. Ehkä eniten harmitti sinisilmäisyyteni.

Mitä tästä ajasta opin? Kuukausi käytännössä yksin on ihan liian pitkä aika, jos ei asu kunnon kodissa tai ei ole seuraa ja mitään järkevää tekemistä. Luojan kiitos päätin asua kolmessa eri paikassa. Olisin kuollut tylsyyteen, jos olisin toteuttanut ensimmäisen suunnitelmani; kuukausi Fugessa. Pelkkä rannalla käppäily päivästä toiseen turruttaa ja on tylsää, vaikka vieressä pauhaa Välimeri. Haluan kuitenkin marraskuussa valoon, mutta lyhyemmäksi aikaa ja ehkä toiseen, uuteen kohteeseen.

Mitä nyt? Olin suunnitellut elämäni siten, että mietin tulevaisuuttani marraskuun jälkeen. Nyt on kuitenkin edessä vilkas joulukuu, joten ehkä sitten tammikuussa. Nyt on jo ostettu joogakortti ja kuntosalijäsenyys, mutta mitä muuta. Olen ajatellut ja luottanut, että eteen tulee jotain kiinnostavaa, mutta ei ole vielä näkynyt. Kuten huomaatte, en ole vielä sinut sen kanssa, että eläkkeellä voisi vain olla.