Siirry pääsisältöön

Kuntoloma

Olen ajatellut tämän kuukauden olevan myös kuntolomaa ja ainakin toistaiseksi se on toteutunut, mutta melko yksipuolisesti. Olen kävellyt joka päivä vähintään 10.000 askelta, joka on minulle paljon. Se on kertynyt oikeastaan melko helposti, kun joka paikkaan on kävelymatka ja pörrää vanhaa kaupunkia edestakaisin. Tänään mittasin matkan lähimmälle hiekkarannalle ja se oli yllättävästi reilut kaksi kilometriä. Se ei tunnu niin pitkältä, kun reitti on kaunis.

Eilen tein jotain normaalille reissulle poikkeuksellista ja kävin elokuvissa. Näin Mike Newellin ohjaaman Kirjallisuuspiiri perunankuoripaistoksen ystäville. Se oli vallan viihdyttävä ja romanttinen. Sitä kuvattiin myös matkailumainokseksi, koska tapahtumat sijoittuivat 40-luvulle natsien miehittämälle kauniille Quernseyn saarelle. Paluumatkalla eksyin hyvin perinteiseen Pimpi-ravintolaan ja tilasin juuston kera malagalaista viiniä, joka on makeahkoa ja täyteläistä. Täydellinen combo.
Tänään 'suoritin' viimeisen rastin Malagan check-listastani ja kävin Carmen Thyssenin taidemuseossa. Se oli todella laadukas leikkaus 1800 - 1900 -luvun espanjalaisesta maalaustaiteesta. Tykkäsin kovasti teosten värikylläisyydestä ja iloisuudesta, jos vertaa vastaavan ajan suomalaisiin teoksiin, jotka ovat totisia ja murheellisia. Näyttelyn jälkeen kävelin taas rannalle mammuttiromaanini kanssa, mutta heti aurinkotuoliini päästyä taivaalle kertyi pilviä ja tunnin verran tarkenin lueskella vaatteet tiiviisti päällä.
Paluumatkalla poikkesin myöhäiselle lounaalle ja päätin syödä pulpo fritoa eli mustekalaa salaatin kera. Taas kerran harmitti, kun annokset olivat kahdelle kolmelle hengelle mitoitettuja ja eivät edes mitään muistijälkiä jättäviä. Kotiin kävellessä oli syke jostain syystä korkealla ja rintaa puristeli. Ehkä keho vaati vähän lepoakin ja illan olen löhönnyt ja katsellut House of Cardsin uusinta kautta.

Jäljellä on enää yksi päivä Malagassa ja olin jo huolissani, kun oletin käyneeni katsastamassa kaikki kiinnostavat kohteet. Pongasin kuitenkin vielä melko uuden modernin taiteen museon ja se täytyy katsastaa ennen illan korismatsia. Yksi kokemus on jäänyt vielä odottamaan ja se on segwaylla ajelu. Ehkä teen sen sitten Marbellassa, jonne lähden suunnistamaan torstaina.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.