Vive el momento

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon. Se luonnon uudeks luopi, se kutsuu elohon. Tyttären ottama kuva. Varmaan hyppäävät ilmaan ilosta, kun koulu on loppu Suvivirsi ja Suvivalssi. Siinä kaksi kesän laulua, joita kumpaakaan en pysty kuuntelemaan kuivin silmin. Tosin ihan eri syistä. Suvivirsi kajahtaa taas tänä viikonloppuna, kuten se on tehnyt koko elämäni ajan. En tiedä mitään toista laulua, joka on niin traditionaalinen ja monelle sukupolvelle yhtä merkityksellinen. Suvivirsi on ruotsalaista alkuperää ja se on sävelletty jo 1600-luvulta. Suomalaiset sanat ovat jo 1700-luvulta saakka merkinneet meille koulujen päättymistä ja kesän alkamista.  Sitä kuunnellessa tulee itselle elävästi mieleen pieni Tiina-tyttö, joka polvisukissa ja juhlamekossa lauloi tätä Seinäjoen Marttilan koulun juhlasalissa. Sen jälkeen kirmaistiin kaupungille isän liikkeeseen ja äitin työpaikalle ei niinkään näyttämään todistus...

Elämä on tällä hetkellä varsin hyvää, mutta välillä aika puuduttavaa. Parin viikon kohokohdat ovat olleet ystävän luona vierailu sekä puutarhamyymälässä ja hieronnassa käynnit. Puutarhamyymälässä käynti on aina kevään parhaita asioita, erityisesti poikkeusaikana. Kolme vuotta sitten olin kantasolusiirrossa ja sen jälkeen oli kuukausien kielto olla kosketuksissa mullan kanssa. Eristyksestä mökille päästyäni piti melkein heti päästä ostamaan kesäkukat. Asioin myymälässä kasvomaskin kanssa ja nyt oli vähän deja-vu fiilis, kun tein sen nyt. Tällä kertaa minua ei ehkä katsottu enää niin ihmetellen. Tosin kyllä täällä Heinolassa kasvomaski on edelleen harvinaisuus. Hierontaan menoa pohdin pitkään, mutta kivulias tenniskyynärpää peukutti ajan varaamisen puolesta. Olen löytänyt täältä uuden, hyvän hierojan. Hän on koulutukseltaan myös leikkaussalihoitaja, joten uskon hygieniasta huolehtimisen olevan selkäytimessä. Kyllä teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Kaikki puuhani ovat nyt käsissä tuntuvia...

Toipuminen voi alkaa, kun selviytyminen loppuu. Maaret Kallio, Anna 22.4.2020 Viisaasti sanottu ja totesin jälleen kerran tämän olevan niin totta. Tahdistin laitettiin onnistuneesti ja kaikki sujui varmaan kaikin puolin odotetusti. Minut itseni yllätti kuitenkin seuraava viikko. En ollut odottanut (en ollut kyllä edes miettinyt), että leikkauskohta on niin kipeä ja olen viikon ajan liki kädetön. Napsin särkylääkkeitä melkein viikon ja vieläkin siinä on lievää kipua. Olen vasenkätinen ja elämä oli välillä vähän haasteellista. Miten saa hampaat pestyä ja hiukset laitettua? Odottamattominta oli kuitenkin henkinen retkahdus. Olin selvästi lähtenyt soitellen sotaan. En jännittänyt etukäteen yhtään ja toimenpiteessäkin vain vitsailin. Muutama päivä leikkauksesta olin kuitenkin yhden päivän melko alakuloinen, toki myös kivulias. Tajusin, että nyt minulla on tuollainen kapine rinnassa lopun elämääni. Seurasin jännittyneenä oloani, kävelykyvykkyyttä ja sydämen sykkeitä. Onko suoritus...

Olin eilen varmoissa käsissä, kun kardiologi kertoi asentaneensa noin 2500 tahdistinta. Sanoin, että hänellä on hieno ammatti, kun pääsee päivittäin suoraan naisten sydämeen. Olen kyllä tavannut hellempiäkin miehiä. Vaijereitten uittaminen sydämeen oli sen verran ronskia touhua. Ihan kuin hän olisi runnonut rystysillä solisluun. Ei se sattunut, mutta tuntui ajoittain epämiellyttävältä. Piti ottaa vähän rauhoittavaa joogahengitystä. Oli ihme, että en jännittänyt toimenpidettä etukäteen yhtään. Luotin, että kaikki menee hyvin. En halua murehtia sitä häviävän pientä prosenttia, jos joku menee pieleen. Tosin sydämeni oli koko tunnin operaation ajan eteislepatuksessa ja minulle tehdäänkin kuukauden kuluttua uudelleen rytminsiirto. Tahdistimen tekniikka on kyllä hämmästyttävä. Minulle asennettiin siis vasemman solisluun ja rintalihaksen alle tulitikkurasian kokoinen litteä tahdistin, josta lähti kaksi vaijeria, eteiseen ja kammioon. Se on päällä koko ajan ja säädettiin sykealueelle 70 -...

Äitini kertoi tuttavansa inhoavan sitä ässällä alkavaa. En kyllä tiedä puhuiko hän samalla myös itsestään, koska ei ole sairauteni vuosina pystynyt itsekään sanomaan sitä ikävää sanaa ääneen minulle eikä kenellekään muulle. Tulee kuulemma vain päivittelyä, juoruilua ja kysymyksiä. Huomaan, että en itsekään sano sitä sanaa kovin usein. Sydänsairaus tulee huulilta huomattavasti kevyemmin. Käytän kiertoilmaisuja, kuten Kai Lehtinen loistavissa Kodin Kuvalehden kolumneissaan, joissa vaimo on aina nainen, joka asuu meillä. Ehkä se ässäkin on sairaus, loinen, joka on lupaa kysymättä ottanut minut kodikseen, jopa kahdesti. En ole kovin usein kirjoittanut tähän blogiinkaan sitä, puhumattakaan siitä A:lla alkavaa. Sen googlaus kun tuottaa edelleen niin ikäviä tuloksia. Diagnoosieni varmistuttua kuulin, kun mieheni kertoi puhelimessa naapurille sairaudestani ja käytti sujuvasti ässällä ja aalla alkavia sanoja. Se kuulosti niin kamalalta, että ihmettelin kenestä rassukasta hän mahtaa puhua. ...

Toivo on uskoa, että tulevaisuudella on hyvää tarjottavanaan .  Tämä lause, kuten kaikki alla olevat kursivoidut tekstit ovat Maaret Kallion uudesta Voimana toivo -kirjasta. Viiden tähden kirja. Jos lukisin yhden ihmisen mieltä käsittelevän kirjan, se olisi tämä. Täynnä asiaa ja oivalluksia, armoa ja inhimillisyyttä. Sen luettuani, tai oikeammin kuunneltuani, ymmärsin taas itseäni piirun verran paremmin. Ja toivottavasti muutan ajatukseni toiminnaksi monen piirun verran. Se kertoo, kuinka yksinkertaisista asioista hyvä, merkityksellinen elämä muodostuu.  Ole hyvä itsellesi ja kanssakulkijoille.  Auta muita ja pyydä itse apua tarvittaessa.  Koe itsesi ja anna muidenkin kokea itsensä merkityksellisiksi.  Usko, että tulevaisuudella on hyvää tarjottavaa. Toimivuus ja tarvitsevuus Ihmisen toimijuus on kyky toimia ja uskoa omaan vaikuttavuuteen. Mielen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että ihminen kokee voivansa jotenkin  vaikuttaa eläm...

Miten pienellä, valkoisella tabletilla voikin olla valtava vaikutus? Liki viikko sitten minun piti ottaa purkista pieni, valkoinen d-vitamiini. Aamulla huomattiin, että olinkin ottanut beetasalpaajan, joka on ollut minulta kielletty sinus-rytmin vuoksi viimeiset 7 vuotta. Lisäksi se on ensimmäinen lääke, joka poistetaan käytöstä matalarytmisyydessä. Tuo pieni paholainen, minulle, aiheutti kuitenkin outoja seurauksia. Lähdin aamulla ulkoiluttamaan koiraa ja ihmeekseni kävely sujui yllättävän hyvin ja teinkin innostuksissani pienen metsälenkin. Hyvä olo jatkui koko päivän ja vielä seuraavatkin päivät. Ylävatsan turvotus hävisi ja olin täynnä iloa ja energiaa, kun pitkästä aikaa pystyin kävelemään jopa 4 kilometriä ilman jatkuvaa pysähtelyä. Mahtavaa. Pikku hiljaa mieleen tuli kuitenkin epäilys, että euforisen oloni aiheuttikin palautunut eteisvärinä/lepatus. Leposyke nimittäin kohosi ja kävellessä pääsinkin sykelukuihin, joita en ollut nähnyt kuin viimeksi ennen rytminsiirtoa. Muist...