Siirry pääsisältöön

Ruhjottu vasen puoli

Toipuminen voi alkaa,
kun selviytyminen loppuu.

Maaret Kallio, Anna 22.4.2020

Viisaasti sanottu ja totesin jälleen kerran tämän olevan niin totta. Tahdistin laitettiin onnistuneesti ja kaikki sujui varmaan kaikin puolin odotetusti. Minut itseni yllätti kuitenkin seuraava viikko. En ollut odottanut (en ollut kyllä edes miettinyt), että leikkauskohta on niin kipeä ja olen viikon ajan liki kädetön. Napsin särkylääkkeitä melkein viikon ja vieläkin siinä on lievää kipua. Olen vasenkätinen ja elämä oli välillä vähän haasteellista. Miten saa hampaat pestyä ja hiukset laitettua?
Odottamattominta oli kuitenkin henkinen retkahdus. Olin selvästi lähtenyt soitellen sotaan. En jännittänyt etukäteen yhtään ja toimenpiteessäkin vain vitsailin. Muutama päivä leikkauksesta olin kuitenkin yhden päivän melko alakuloinen, toki myös kivulias. Tajusin, että nyt minulla on tuollainen kapine rinnassa lopun elämääni. Seurasin jännittyneenä oloani, kävelykyvykkyyttä ja sydämen sykkeitä. Onko suorituskykyni parempi, huonompi vai oudompi? Ajattelin, että sairaan, laajentuneen sydämeni täytyy olla hyvin järkyttynyt, kun yht'äkkiä tuleekin ihan uusi komento taloon. Ei ihmekään, että se lepattaa peloissaan.

Leikkaushaava on parantunut ihan hyvin ja haava on siisti, noin viisi senttinen. En saanut mielestäni kovin hyviä ohjeita liikuttamiseen. Piti vain välttää kovaa rasitusta 2 - 4 viikkoa. Uskallanko venytellä tai nostaa käden yli hartiatason? Jostain olin aiemmin lukenut, että korkealle nostaminen voi irrottaa piuhat ennen kuin ne on kiinnittyneet kunnolla kudoksiin. Sairaalassa ei tällaisesta puhuttu mitään.

Mieheni katsoi leikkaushaavaa ja kommentoi, että minulla onkin aika mielenkiintoinen vasen puoli. Olin jo aiemmin ajatellut samaa, kun myös rintasyöpä on ollut vasemmalla puolella ja muistuttaa menneestä siroilla arvilla. Nyt siellä on myös tahdistin ja sen leikkaushaava. Ja tietenkin sydän, ruhjottu sekin. Onneksi tässä iässä voi arpiin suhtautua kuin matkamuistoihin.
Nyt on Vappu ja se taitaakin olla ainoita asioita, jotka noudattaa perinteitä. Viime vuodet olemme pitäneet mökin ulkohommissa omat vappubileet YO-pipot päässä. Tänä vuonna nostetaan skumpat turvaväleillä muutaman naapurin kanssa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.