Vive el momento

"Elämän kunniaksi todettakoon,  että se yritti ensin hellästi. Mutta minä olen aika itsepäinen." Eilen kävin kolmen tyttäreni kanssa vilkasta Whatsupp-keskustelua suorittamisesta ja jaksamisesta. Kaikki tyttäreni ovat olleet jo syntyessään minua viisaampia ja erityisesti vanhin on aina ollut minusta ns. vanha sielu. Nyt se viisaus on korostunut ja hän yrittää kovasti saada minua ymmärtämään omat rajani. Hän on itse lähtenyt hienosti pyristelemään irti siitä, mikä on tullut mallioppimisena kotoa. Upeaa, että reilu 30-kymppinen ymmärtää jarruttaa mutkaan tullessa, kun äiti vain painaa kaasua ja käy aika ajoin penkassa.  Tuo alussa oleva teksti on Katri Syvärisen 'Löydä elämän taika' kirjan takakannessa. Tytär suositteli kirjaa minulle. Sen avulla voin aloittaa babystepsit kohti parempaa. Tuo teksti sai minut tajuamaan, että elämä on ampunut minulle varoituslaukauksia ja antanut valomerkkejä jo vuosikausia En vain ole o...

Kollega kuvasi hyvin huonoa päiväänsä: "Jos ketutukseen voisi kuolla, olisin jo kuollut". Hän tosin käytti hiukan värikkäämpää ilmaisua. Samalta minusta tuntui loppuviikosta, kun löysin taas itseni räpiköimässä mahallani hiekkakuopassa kuin golfkentällä aikanaan. Silloin tuli joskus istuttua bunkkerin laidalla ja päästellä pidätetyn raivon kyyneleitä. Ja se oli sentään vain peliä, leikkiä. Nyt olin joutunut minulle harvinaisen korkeareunaisen bunkkerin pohjalle. Koko viikon oli peli ollut väsynyttä ja ponnetonta. Torstaina ajelin mökille töiden jälkeen niin väsyneenä, että olin nukahtaa rattiin. Olin  maassa ja pettynyt. Mielihän ailahtelee fysiikan mukana ja tuntui aika rämpimiseltä. En ymmärtänyt väsymystäni ja olin jo varaamassa aikaa kardiologille.Ajattelin, että nyt lyön hanskat tiskiin ja lopetan yrittämisen. Taisi olla ensimmäinen kerta muutamaan vuoteen. Onneksi bunkkerin pohjalle laskeutui kokenut ja rauhallinen single-pelaaja, aviomieheni. Hänelle sai taas v...

Yleensä diplomin saa siitä, kun on suorittanut jotain. 4 kuukauden ikäinen Vilda oli saanut vauvauinnista Kultakala-diplomin. Minulle tytär antaa doplomin siitä, että ymmärsin eilen ja tänään pysytellä poissa salilta. Nyt oli se tunne, että olen niin väsynyt, että tällä kertaa harjoittelu ei piristä. Olen ollut koko viikon iltapäivistä lähtien todella väsynyt. Eilen huomiokyky oli väsymyksestä niin heikko, että vartin sisällä meinasin jäädä bussin alle (10 senttiä erotti meidät)  ja kaaduin kompastuttuani laukkuuni. Kotona jaksoin tehdä vain hävettävän lyhyen lenkin koiran kanssa. Sama juttu oli tänään. En oikein ymmärrä tätä, kun olen nukkunutkin ihan hyvin. Veikkaan, että elimistö on taas kerännyt huomaamatta nestettä, joka vaikeuttaa hengästymistä. Olen ehkä myös syönyt liian vähän lakritsia ja verenpaineet ovat alhaalla.

Istahdin hetkeksi sohvalle ja surffailin tv-kanavia. Yle1:ltä tuli Perjantai ja siinä tarina leukemiaa sairastavasta 17-vuotiaasta Vilmasta, jolle alkuvuonna tehtiin kantasolusiirto isän soluilla. Huh, miten kyynelkanavat aukenivat. Vilma oli Hyksissä samanlaisessa huoneessa ja uudet solut saapuivat huoneeseen tutun hoitajan tuomina. Tuntui pahalta nähdä tippateline lukuisine pusseineen, kanyyli ja seurantalaitteet. Tuntui uskomattomalta, että tuossa minäkin olen maannut, ehkä jopa samassa sängyssä. Vilma sanoi, että hän ei tykkää puheista, joiden mukaan pitää taistella ja omalla tsempillä ei ole niin isoa merkitystä. Kyse on pitkälti lääketieteestä. Ymmärsin pointin, että menehtyneet eivät sitten taistelleet. Mielenkiintoista, miten sitä unohtaa. Ehkä se on hyväkin. Menneisyydestä pitää oppia, mutta ei siihen pidä jäädä rypemään. Eniten minua ehkä itketti tuttu, ihana hoitaja. Nämä loistavat hoitajat ovatkin se, mitä haluan muistaa ja nostaa pipoa kiitokseksi.

Noilla otsikon sanoilla työterveyslääkäri vastasi statusviestiini. Kerroin, että influenssa pilasi heti työhönpaluun ja nyt olen päässyt taas touhuihin takaisin. Touhu kuulostaa siltä, että häärää kovasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Onneksi on tullut jo tunne, että on taas päässyt sisään samaan suoritusputkeen. En ole edes ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa, kun työ on vienyt ajan ja voimat. Päivät jaksaa, kun adrenaliinitaso on niin korkealla ja juoksee palaverista toiseen. Sitten kotona tulee totaalinen stoppi. Olen saanut pakotettua itseni lenkille ja salille. Olen paljon pohtinut väsymystä ja liikuntaa, erityisesti salilla käyntiä. Kokemuksesta tietää, että aina sieltä palaa pirteämpänä. Pitäisi kuitenkin myös tunnistaa se kohta jolloin on parasta vain levätä ja tämä rajanveto on vaikeaa. On tuo karvainen personal trainer vaan loistava. Tiistaina tulin kotiin aika väsyneenä ja oli vain pakko lähteä lenkille. Sieltä palattua olin piristynyt ja punaposkinen. Ilman koiraa s...

Äidilläni tuli bugi minua tehdessä. Hän unohti koodata minuun off-nappulan, jota kääntämällä saa ajatusvirran tyrehdytettyä. Nappulan puutteen olen huomannut tällä viikolla niin yöunissa kuin joogassakin. Päässä vilistävät konseptit, featuret, jirat ja tokenit suloisena sekamelskana. Kyse on positiivisesta stressistä, mutta haluaisin nukkua sikeästi ja pitkään. Yhtenä yönä sain unessani potkut ja se oli ikävän todellista. Ehkä alitajunta työstää kaikkea uutta ja yrittää kiriä epätoivoisesti kiinni vuoden aikana tapahtunutta. Työkaverit ovat jo varmaan kyllästyneet kysymyksiin: Mistä löytyy? Mikä on jonkun asian status? Kuka tietää? Nyt pitäisi laittaa työterveyslääkärille lupaamani tilannekatsaus. Mitähän siihen laittaisi? Olen ollut edelleen iltaisin aika väsynyt, mutta laitan sen vielä toipumisen piikkiin. Aamuisin pitää vielä suihkutella poskionteloihin kortisonisuihketta. Tämä 60% työaika on kyllä tarpeen. En vielä jaksaisi ilman hengähdyspäivää keskellä viikkoa. Nyt vain toi...