Äidilläni tuli bugi minua tehdessä. Hän unohti koodata minuun off-nappulan, jota kääntämällä saa ajatusvirran tyrehdytettyä. Nappulan puutteen olen huomannut tällä viikolla niin yöunissa kuin joogassakin. Päässä vilistävät konseptit, featuret, jirat ja tokenit suloisena sekamelskana. Kyse on positiivisesta stressistä, mutta haluaisin nukkua sikeästi ja pitkään.
Yhtenä yönä sain unessani potkut ja se oli ikävän todellista. Ehkä alitajunta työstää kaikkea uutta ja yrittää kiriä epätoivoisesti kiinni vuoden aikana tapahtunutta. Työkaverit ovat jo varmaan kyllästyneet kysymyksiin: Mistä löytyy? Mikä on jonkun asian status? Kuka tietää?
Nyt pitäisi laittaa työterveyslääkärille lupaamani tilannekatsaus. Mitähän siihen laittaisi? Olen ollut edelleen iltaisin aika väsynyt, mutta laitan sen vielä toipumisen piikkiin. Aamuisin pitää vielä suihkutella poskionteloihin kortisonisuihketta. Tämä 60% työaika on kyllä tarpeen. En vielä jaksaisi ilman hengähdyspäivää keskellä viikkoa.
Nyt vain toivon, että pysyn terveenä. Olen vältellyt kättelyitä ja halauksia, mutta ei sitä voi täysin eristäytyäkään. Torstaina olin tilaisudessa, jossa oli viitisenkymmentä ihmistä ja tilassa kävi aikamoinen yskiminen ja niiskunta. Pahinta oli, että tilaisuuden alkaessa tajusin naapurini olevan aika flunssainen.
Tänään olin pitkästä aikaa kävelyllä ulkoiluttamassa Vilda-vauvaa, kun tyttäret olivat pelaamassa tennistä. Kovat pakkaset ovat pitäneet Ilmatieteen ohjeistuksen mukaan minut sisällä. Pakkanen ottaa henkeen ja viima siihen päälle on todella epämiellyttävää keuhkoille. Onneksi koiramme on ollut muutaman viikon Oulussa, mutta on kiva saada se lauantaina kotiin.
Kuuntelin radiosta ohjelmaa tunteiden tunnistamisesta. Otin heti neuvosta vaarin ja olin kovin pettynyt. Tajusin, että tunnen nykyään tosi usein ärsyyntymistä. Olen yleensä positiivinen ja siksi se yllättää. Lisäksi nyt pitäisi olla vain kiitollinen elämälle. Ehkä väsymys ja ärsyyntyminen kulkevat käsi kädessä. Milloin ärsyttää joku tv-hahmo ja välillä wordin muotoilujen epäonnistuminen. Hyi minua.
Yhtenä yönä sain unessani potkut ja se oli ikävän todellista. Ehkä alitajunta työstää kaikkea uutta ja yrittää kiriä epätoivoisesti kiinni vuoden aikana tapahtunutta. Työkaverit ovat jo varmaan kyllästyneet kysymyksiin: Mistä löytyy? Mikä on jonkun asian status? Kuka tietää?
Nyt pitäisi laittaa työterveyslääkärille lupaamani tilannekatsaus. Mitähän siihen laittaisi? Olen ollut edelleen iltaisin aika väsynyt, mutta laitan sen vielä toipumisen piikkiin. Aamuisin pitää vielä suihkutella poskionteloihin kortisonisuihketta. Tämä 60% työaika on kyllä tarpeen. En vielä jaksaisi ilman hengähdyspäivää keskellä viikkoa.
Nyt vain toivon, että pysyn terveenä. Olen vältellyt kättelyitä ja halauksia, mutta ei sitä voi täysin eristäytyäkään. Torstaina olin tilaisudessa, jossa oli viitisenkymmentä ihmistä ja tilassa kävi aikamoinen yskiminen ja niiskunta. Pahinta oli, että tilaisuuden alkaessa tajusin naapurini olevan aika flunssainen.
Tänään olin pitkästä aikaa kävelyllä ulkoiluttamassa Vilda-vauvaa, kun tyttäret olivat pelaamassa tennistä. Kovat pakkaset ovat pitäneet Ilmatieteen ohjeistuksen mukaan minut sisällä. Pakkanen ottaa henkeen ja viima siihen päälle on todella epämiellyttävää keuhkoille. Onneksi koiramme on ollut muutaman viikon Oulussa, mutta on kiva saada se lauantaina kotiin.
Kuuntelin radiosta ohjelmaa tunteiden tunnistamisesta. Otin heti neuvosta vaarin ja olin kovin pettynyt. Tajusin, että tunnen nykyään tosi usein ärsyyntymistä. Olen yleensä positiivinen ja siksi se yllättää. Lisäksi nyt pitäisi olla vain kiitollinen elämälle. Ehkä väsymys ja ärsyyntyminen kulkevat käsi kädessä. Milloin ärsyttää joku tv-hahmo ja välillä wordin muotoilujen epäonnistuminen. Hyi minua.
Eiköhän se ärsyyntyminen johdu siitä, että mieli halajaisi enemmän kuin keho sallii. Ja olet niin valtavan hyvä haastamaan itseäsi:). Mäkin oon kyllä tunnistanut itsessäni aina välillä tuon positiivisen stressin, mutta yleensä nukkumaan mennessä löytyy aika hyvin se off-nappula. Ehkä mä sain sitten sen;).
VastaaPoista