Noilla otsikon sanoilla työterveyslääkäri vastasi statusviestiini. Kerroin, että influenssa pilasi heti työhönpaluun ja nyt olen päässyt taas touhuihin takaisin.
Touhu kuulostaa siltä, että häärää kovasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Onneksi on tullut jo tunne, että on taas päässyt sisään samaan suoritusputkeen. En ole edes ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa, kun työ on vienyt ajan ja voimat. Päivät jaksaa, kun adrenaliinitaso on niin korkealla ja juoksee palaverista toiseen. Sitten kotona tulee totaalinen stoppi. Olen saanut pakotettua itseni lenkille ja salille.
Olen paljon pohtinut väsymystä ja liikuntaa, erityisesti salilla käyntiä. Kokemuksesta tietää, että aina sieltä palaa pirteämpänä. Pitäisi kuitenkin myös tunnistaa se kohta jolloin on parasta vain levätä ja tämä rajanveto on vaikeaa.
On tuo karvainen personal trainer vaan loistava. Tiistaina tulin kotiin aika väsyneenä ja oli vain pakko lähteä lenkille. Sieltä palattua olin piristynyt ja punaposkinen. Ilman koiraa sohvan vetovoima olisi ollut vastustamaton.
Töitä on nyt tullut tehtyä hiukan enemmän kuin 60 % ja se on vienyt mukanaan kuin tornado. Harmi, että se on vienyt myös yöunet. Aktiivisuusmittarini analysoi myös yöuneni ja ne ovat olleet luokattoman katkonaista pyörimistä. Viiden aikaan uni kaikkoaa ja aivot alkavat ottaa kierroksia suunnitellen sitä ja tätä. Melatoniini auttaa nukahtamaan ja myös näkemään paljon unia, mutta aamuihin se ei auta.
Tällä viikolla en pystynyt pitämään viikolla toista vapaapäivääni ja nyt nautin tästä vapaasta perjantaista sitäkin enemmän. Ajelin eilen töiden jälkeen Heinolaan mökille koiran kanssa. Ihanaa rauhoittua ja herätä kauniiseen, aurinkoiseen pakkaspäivään. Odottelen, että pakkanen laskee ja lähden sitten jäälle ulkoiluttamaan suksia.
Olen tässä työn ohessa pystynyt edistämään myös hiukan opintojani. Tällä viikolla meinasin kyllä lyödä hanskat tiskiin. Palautin 17-sivuisen oppimistehtävän ja se tuli kaksi kertaa takaisin, ei sisällön vaan viitemerkintöjen takia. Olin käyttänyt väärän tiedekunnan ohjeistusta. Siinä kohtaa kehityspäällikköluonteeni nosti päätään ja teki mieli ehdottaa, että eikö niitä kannattaisi yhdenmukaistaa. Tein kuitenkin kiltisti ihan turhaa työtä ja nyt olen viisaampi. Harmitti, kun haluan tehdä kaikki kerralla kuntoon. Priimaa.
Touhu kuulostaa siltä, että häärää kovasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Onneksi on tullut jo tunne, että on taas päässyt sisään samaan suoritusputkeen. En ole edes ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa, kun työ on vienyt ajan ja voimat. Päivät jaksaa, kun adrenaliinitaso on niin korkealla ja juoksee palaverista toiseen. Sitten kotona tulee totaalinen stoppi. Olen saanut pakotettua itseni lenkille ja salille.
Olen paljon pohtinut väsymystä ja liikuntaa, erityisesti salilla käyntiä. Kokemuksesta tietää, että aina sieltä palaa pirteämpänä. Pitäisi kuitenkin myös tunnistaa se kohta jolloin on parasta vain levätä ja tämä rajanveto on vaikeaa.
On tuo karvainen personal trainer vaan loistava. Tiistaina tulin kotiin aika väsyneenä ja oli vain pakko lähteä lenkille. Sieltä palattua olin piristynyt ja punaposkinen. Ilman koiraa sohvan vetovoima olisi ollut vastustamaton.
Töitä on nyt tullut tehtyä hiukan enemmän kuin 60 % ja se on vienyt mukanaan kuin tornado. Harmi, että se on vienyt myös yöunet. Aktiivisuusmittarini analysoi myös yöuneni ja ne ovat olleet luokattoman katkonaista pyörimistä. Viiden aikaan uni kaikkoaa ja aivot alkavat ottaa kierroksia suunnitellen sitä ja tätä. Melatoniini auttaa nukahtamaan ja myös näkemään paljon unia, mutta aamuihin se ei auta.
Tällä viikolla en pystynyt pitämään viikolla toista vapaapäivääni ja nyt nautin tästä vapaasta perjantaista sitäkin enemmän. Ajelin eilen töiden jälkeen Heinolaan mökille koiran kanssa. Ihanaa rauhoittua ja herätä kauniiseen, aurinkoiseen pakkaspäivään. Odottelen, että pakkanen laskee ja lähden sitten jäälle ulkoiluttamaan suksia.
Olen tässä työn ohessa pystynyt edistämään myös hiukan opintojani. Tällä viikolla meinasin kyllä lyödä hanskat tiskiin. Palautin 17-sivuisen oppimistehtävän ja se tuli kaksi kertaa takaisin, ei sisällön vaan viitemerkintöjen takia. Olin käyttänyt väärän tiedekunnan ohjeistusta. Siinä kohtaa kehityspäällikköluonteeni nosti päätään ja teki mieli ehdottaa, että eikö niitä kannattaisi yhdenmukaistaa. Tein kuitenkin kiltisti ihan turhaa työtä ja nyt olen viisaampi. Harmitti, kun haluan tehdä kaikki kerralla kuntoon. Priimaa.
Kommentit
Lähetä kommentti