Siirry pääsisältöön

Tämä mäki ja 1,5 vuotta

Kuvan mäki sijaitsee kotimme lähellä ja on osa koiralenkkiä. Erityisen siitä tekee se, että tuota pientä nyppylää kavutessa tajusin kunnossani olevan jotain poikkeuksellista. Sitä noustessa olin oudon hengästynyt. Kaikki ei ollut kunnossa.


Tuosta oivalluksesta on nyt 1,5 vuotta. Ensimmäisen reilun puolen vuoden aikana kävin lääkäreillä ja eri tutkimuksissa noin 30 - 40 kertaa. Silti varsinaiseen diagnoosiin tai diagnooseihin ja hoitojen alkamiseen meni reilu vuosi. Nyt hoitoja on takana nelisen kuukautta. 

Tälle 1,5 vuoden matkalle lähtiessä en onneksi tiennyt, mitä se on tuonut tullessaan. Hyvä niin. Annostelu pala kerrallaan on paras tapa jaksaa. 

En ole tullut yhtään paremmaksi tai jalommaksi ihmiseksi. En vieläkään tiedä, onko tällä kaikella jokin isompi tarkoitus. En ole myöskään tehnyt listoja asioista, joita vielä haluan tehdä ja kokea. Elämän parhaat hetket ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. Hetkiä, jotka voi jakaa toisten kanssa. 

Taisin blogini alussa asettaa tavoitteeksi hiihtämisen mieheni perässä hohtavilla keväthangilla. Haave on edelleen voimissaan.





 

Kommentit

  1. Pitää vaan toivoa, että miehesi ei hiihdä samaa tahtia kuin silloin kun minä ja Jamo hiihti sen perässä ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.