Siirry pääsisältöön

Koko Suomi leipoo -ennakko

Maanantaina sain syklini toisen piikin ja on ollut yllättävän hyvä olo. Viime yönä tuli kyllä taas valvottua muutama tunti, mutta siinä ne meni horroksessa hyvillä ajatuksilla. Kamalinta on yövalvominen silloin, kun ajatukset pyörivät vain ikävissä ajatuksissa. 

Mukavia ajatuksia ovat nyt kaikki kokkailuun ja sisustamiseen liittyvät. Valitettavasti kotimme ei ole vielä käynyt kaupaksi ja vielä en pääse sisustamaan uutta kotia. Tyttäreni sulhasineen sitä vastoin teki eilen hyvät asuntokaupat ja äitinä en millään malta olla osallistumatta (vävyehdokkaan mielestä varmaan sekaantumatta :)) sisustamiseen. Yritän kyllä parhaani.

Hirvipataa Reinin lihan tapaan
Päivän kokkailujen suunnittelu kuului viime yön ajatteluihin. Tiinan koekeittiössä syntyi tänään illalliseksi hirvipataa Reinin lihan reseptillä. Hirven palat paistetaan kevyesti voissa ja laitetaan pataan yhden lihafondikuution, smetanan ja Rasilaisen hapankaalin kera. Pata saa hautua uunissa miedossa lämmössä muutaman tunnin ja maukasta tuli.

Suolaista ja makea
Tänään alkaa uusi sarja Koko Suomi leipoo ja odotan sitä innolla. Olisi kyllä pitänyt ilmoittaa siskoni kilpailuun. Hän on mielestäni Suomen paras kakkuleipuri. Itse otin ennakkoa ja leivoin parit piirakat. Sain sunnuntaina ystävältäni punaposkisia puolukoita ja sieniä. Kehittelin niistä sitten piirakoita pikkuvuokiin. Suolaiset piirakat ovat kantarelli-quicheja ja makeat ovat Mummon helppo marjapiirakka reseptillä tehtyjä, runsaalla vaniljalla maustettuja, puolukkapiirakoita. 

Nyt koputan puuta ja toivon, että olo jatkuu edelleen hyvänä. 

Kommentit

  1. Avun otamme vastaan enemmän kuin mielellämme! Varsinkin keittiön suunnittelussa :)

    Kuulostaa superhyvältä tuo hirvikaali! Kaikki missä on smetanaa, on pakko olla hyvää!

    - oona

    VastaaPoista
  2. Tarkoitit varmaan sitä toista siskoa, sillä ohjelman innoittamana pojat toivoivat tiikerikakkua ja se meni ihan pipariksi:(. Kun olin saanut taikinan raidoitettua hienosti vuokaan, niin hoksasin että kananmunat olivat unohtuneet tyystin...ei siis tullut tiikerikakkua eikä mitään muutakaan kakkua. Olen kyllä sitä mieltä, että taikinaterapia on ihan loistava terapiamuoto. Leipominen on niin mukavaa ja siinä saa ajatukset nollattua. Leivo ja kokkaa siis niin paljon kuin voimat antavat myöten:). Innokkaita syöjiä varmasti on! Ihanaa, jos nuoripari on saanut solmittua asuntokaupat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.