Siirry pääsisältöön

Aina tytär, aina äiti

Otin toiveikkaana lukuun kirjan Äiti tytär, aina äiti: aikuisen naisen suhde äitiin. Suhde omaan äitiin kun on yksi naisen elämän keskeisimpiä ihmissuhteita. Se askarruttaa ja vaikuttaa elämään, vaikka joskus tahtoisimme muuta väittää.

Sitä lukiessa tunsin vahvasti olevani osa sukupolvien ketjua, hyvässä ja pahassa. Jokainen meistä on syntynyt erilaiseen naisen elämään, johon ovat vaikuttaneet eletty vuosikymmen, taloudellinen tilanne, parisuhde ja  oma yhteisö. Meistä jokainen on varmasti yrittänyt tehdä parhaansa omassa tilanteessaan olla äiti ja tytär. 

Kirjaa lukiessa tuli pääosin vain syyllinen ja epävarma olo. Olenko katsonut omaa vauvaani aina hyväksyvästi ja vastannut tarpeisiin? Olenko itse saanut tarpeeksi syliä ja huomiota. Onko suorittaminen ollutkin hyväksynnän hakemista? Entä silloin, kun olin nuori äiti ja taistelin selviytyäkseni avioliiton ongelmista ja sitä seuranneesta erosta. Olinko silloin poissaoleva ja en pystynyt tarjoamaan lapsille tarvittavaa tukea, kun itse olin niin rikki ja yritin vain selvitä eteenpäin. 

Armollisuus, armollisuus ja vielä kerran. Itsemyötätuntoa harjoittelevana yritän ajatella, että tein silloin varmasti parhaani niillä voimavaroilla ja ymmärryksellä. Samoin on tehnyt äitini ja tyttäreni omassa äitiydessään. Menneitä sukupolvia on turha syyllistää, mutta ymmärrys sen aikaisista olosuhteista  auttaa ja ehkä tuo ahaa-elämyksiä. 

💕Haluatko pullaa? = Rakastan sinua💕

Pystynkö kuvittelemaan, minkälaista isoäidilläni Saimilla on ollut maatilalla yksin kolmen pienen lapsen kanssa, kun mies on rintamalla. Entä miten äitini on kuopuksena kokenut tilanteen? Onko sylissä ollut tilaa niinä vähinä hetkinä, kun isoäiti on ehtinyt istahtaa? Ehkä siellä perunakuopassa, jonne mentiin pommituksia pakoon. Silloinkin piti vain selvitä ja kätkeä tunteet jonnekin painuksiin. Niitä minä kolmannessa polvessa ja tyttäreni neljännessä polvessa ja tyttärentyttäret viidennessä polvessa nyt kaivavat ihmetellen esiin. Kuinka tärkeitä arkeologisia löytöjä nuo ovatkaan. Analysoidaan ja tunnistetaan, mutta konmaritetaan ne sitten taivaan tuuliin. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...
Lähetä kommentti
Lue lisää