Aina tytär, aina äiti

Otin toiveikkaana lukuun kirjan Äiti tytär, aina äiti: aikuisen naisen suhde äitiin. Suhde omaan äitiin kun on yksi naisen elämän keskeisimpiä ihmissuhteita. Se askarruttaa ja vaikuttaa elämään, vaikka joskus tahtoisimme muuta väittää.

Sitä lukiessa tunsin vahvasti olevani osa sukupolvien ketjua, hyvässä ja pahassa. Jokainen meistä on syntynyt erilaiseen naisen elämään, johon ovat vaikuttaneet eletty vuosikymmen, taloudellinen tilanne, parisuhde ja  oma yhteisö. Meistä jokainen on varmasti yrittänyt tehdä parhaansa omassa tilanteessaan olla äiti ja tytär. 

Kirjaa lukiessa tuli pääosin vain syyllinen ja epävarma olo. Olenko katsonut omaa vauvaani aina hyväksyvästi ja vastannut tarpeisiin? Olenko itse saanut tarpeeksi syliä ja huomiota. Onko suorittaminen ollutkin hyväksynnän hakemista? Entä silloin, kun olin nuori äiti ja taistelin selviytyäkseni avioliiton ongelmista ja sitä seuranneesta erosta. Olinko silloin poissaoleva ja en pystynyt tarjoamaan lapsille tarvittavaa tukea, kun itse olin niin rikki ja yritin vain selvitä eteenpäin. 

Armollisuus, armollisuus ja vielä kerran. Itsemyötätuntoa harjoittelevana yritän ajatella, että tein silloin varmasti parhaani niillä voimavaroilla ja ymmärryksellä. Samoin on tehnyt äitini ja tyttäreni omassa äitiydessään. Menneitä sukupolvia on turha syyllistää, mutta ymmärrys sen aikaisista olosuhteista  auttaa ja ehkä tuo ahaa-elämyksiä. 

💕Haluatko pullaa? = Rakastan sinua💕

Pystynkö kuvittelemaan, minkälaista isoäidilläni Saimilla on ollut maatilalla yksin kolmen pienen lapsen kanssa, kun mies on rintamalla. Entä miten äitini on kuopuksena kokenut tilanteen? Onko sylissä ollut tilaa niinä vähinä hetkinä, kun isoäiti on ehtinyt istahtaa? Ehkä siellä perunakuopassa, jonne mentiin pommituksia pakoon. Silloinkin piti vain selvitä ja kätkeä tunteet jonnekin painuksiin. Niitä minä kolmannessa polvessa ja tyttäreni neljännessä polvessa ja tyttärentyttäret viidennessä polvessa nyt kaivavat ihmetellen esiin. Kuinka tärkeitä arkeologisia löytöjä nuo ovatkaan. Analysoidaan ja tunnistetaan, mutta konmaritetaan ne sitten taivaan tuuliin.