Itsensä haastaminen

 Kuvassa olen päässyt vihdoinkin Palkaskeron (705m) huipulle ja neljän kilometrin lasku alas Pallas-hotellille on alkanut. Kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin pääsin 250 metrin, kivikkoisen nousun, loppuun. Jaksoin erinomaisesti kaikki kevyemmät päivälenkit tahdistimen nakuttaessa reippaasti, mutta tuo nousu muistutti, että sydämeni on kuitenkin rikki. Nousu oli aika jyrkkä ja vaatii pontta reisilihaksista. Sydämeni ei kuitenkaan pysty hapettamaan kunnolla isoja lihaksia. Haastetta nosti napakka, hengitykseen vaikuttava tuuli. Jouduin siis, taas anteeksi pyydellen, pysähtelemään useasti. Ystävät eivät siitä pahastuneet, kun heillekin suoritus oli kova. Vähän hymyilytti, kun ohi pyyhälsi sauvojen kanssa meitä selvästi varttuneempi pariskunta. Piti taas muistuttaa itseään, että jokainen taistelee vain itseään vastaan. 

Meillä, neljällä ystävällä, oli huippu viikko. Jokaiselle päivälle löytyi uusi, erilainen aktiviteetti. Säät hellivät aurinkoisina koko viikon. En ole kuukausiin, ehkä vuosiin, nauranut niin paljon kuin yhdessä viikossa. Ajoimme Espoosta ylös Äkäslompoloon ja takaisin. Menomatkalla mietittiin, että riittääkö juttua enää paluumatkaksi. Kyllä riitti. Ehkä ne kuukauden reissulla jo hiipuisivat. Kuuden kuukauden rauhallisen, aika eristyneen elämän jälkeen, tuo viikko oli ihan parasta terapiaa.

Olen nyt palannut kotiin, kun elo mökillä pimeydessä ja viileydessä tuntuu paljon yksinäisemmältä kuin kesällä. Kovasti mietin, miten saan aikani kulumaan. Viime vuonna viiletin joogamassa Mallorcalla, Norjassa junailemassa, Ranskassa shampanjaa nauttien ja Espanjassa kulttuurimatkalla. Nyt on edessä vähän erilainen syksy, kun arkailen kaikkea aiempia aktiiviteettaja. Uskaltaako mennä kuntosalille, vesijuoksuun, joogaan, ravintolaan, teatteriin jne. Varattuna on liput yhteen konserttiin, mutta sekin arveluttaa, paljon. 

Eilen oli huippupäivä. Aamulla sain soiton hematologilta 3 kk kontrollilabroista. Kaikki oli erinomaisen hyvin. Tauti uinuu edelleen sikeästi. Päivällä kävi huollattamassa rankani kiropraktikolla. Olen käynyt hänellä 36 vuotta ja otin huolestuneena vastaan ilmoituksen, että hän jää keväällä eläkkeellä. Kuka sitten osaa hoitaa selkäni, jonka jokaisen lukkiutuman ja kierteen hän tuntee niin hyvin. Ei auta kuin pitää kehostaan entistä parempaa huolta. 

Illalla lähdinkin heti toteuttamaan sitä ja aloitin laitepilateksen. Olen aiemmin harrastanut tavallista pilatesta ja tämä oli kiinnostanut minua jo kauan. Oli kyllä minun juttuni. Siinä saa haastaa itsensä, kun liikkeet tehdään tarkasti koko kehoa kontrolloiden. Keskivartalo tuntui heti napakammalta ja ryhti suoralta. Aamulla se tuntui jopa kramppaavalta. Eli tehokkaasti olivat kaikki syvätkin lihakset herätetty yhden tunnin aikana. 

Muutakin kivaa on näköpiirissä. Pääsin kokemusasiantuntijana mukaan Sydänliiton mobiilipalvelun kehitttämiseen yhdessä Laurean opiskelijoiden kanssa. Se on niin minun juttuni.