Herkkä matka viimeisiin vuosiin

 Olen aloitellut toimintaa Sydänliiton kokemustoimijana ja nyt se on poikinut pari tosi kiinnostavaa juttua. Pääsin mukaan projektiin, jossa opiskelijat suunnittelevat mobiilipalvelua sydänpotilaille. Odotan innolla paria tulevaa työpajaa. Toinen juttu onkin jo paljon haastavampi. Sydänliitolla on lokakuun teemana mieli ja siksi kuukausittaisen verkkoluennon aihekin on Sairaus ja tunteet. Se on suora, tunnin lähetys, johon kuuntelijat saavat lähettää kysymyksiä. Olen siinä yhdessä Sydänliiton kehityspäällikön kanssa, joka toimii haastattelijana ja minä kerron eri aiheisiin liittyen omia kokemuksiani.

Tätä varten kävin läpi kaikki blogikirjoitukseni seitsemän vuoden ajalta. Olipa se hämmästyttävä matka tunteisiin. Sanonta 'Aika kultaa muistot', pitää kyllä täydellisesti paikkansa. Kylläpä vuosiin mahtuu paljon sekä toivoa että epätoivoa, iloa ja surua. Päällimmäisenä tuli tunne siitä, miten paljon läheiseni rinnalla ovat joutuneet kokemaan. Miten ihmeessä he ovat jaksaneet kaikki ylä- ja alamäet. 

Eniten hämmästytti blogin alkuviikkojen tekstit. Olin juuri saanut kuulla vakavista diagnooseista ja olin fyysisesti aika huonossa hapessa. Silti kaikista teksteistä loistaa luottamus ja positiivisuus. Taisin olla pahasti shokissa. Toisaalta se kuvaa minua edelleen. Uskon mieluummin kaiken sujuvan hyvin kuin huonosti.

Tekstien pohjalta valitsisin kuitenkin kovimmaksi paikaksi työstä luopumisen. Sen takia tein pitkän sukelluksen omaan itseeni ja en aina pitänyt löydöksistä. Silloin tuli luettua paljon ja huomaan, miten ne saadut ajatukset ovat auttaneet ja kantaneet tähän päivään saakka. Ehkä juuri siksi minua pyydettiin puhumaan tunteista. Tiedän, että niiden tunnistaminen ja hyväksyminen ei ole aina helppoa. Puhumattakaan niiden ilmaisemisesta. 

Tänään vietetään Sydänpäivää. Muistakaa kaikki huolehtia itsestänne. Välillä kannattaa mieluummin jarruttaa ja pysähtyä kuin vääntää kaasua kovemmalle.