Opi eilisestä
Haaveile huomisesta
Elä hetkessä
Tämä mietelause oli tärkeä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten. Siitä blogi sai alkuperäisen nimensäkin; Elä hetkessä. Tuota filosofiaa olen yrittänyt noudattaa ja vaikeinakin hetkinä olen asettanut haaveita huomiselle.
Opi eilisestä
Joku fiksu sanoi, että pitää tuntea historia ymmärtääkseen nykyisyyttä. Jos ei tunne menneisyyttä, nykyhetki lepää tyhjän päällä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja tykännyt kuunnella tarinoita. Viimeiset kuukaudet olen tehnyt oikein syväsukelluksen sukuhistoriaan, kun olen päivittänyt sukutauluani. Pääsin jopa 1400-luvun loppuun ja useita haarojan 1500-luvulle. Selvisi, että olen Jaakko Ilkan jälkeläinen 14. polvessa ja pari esi-isää kuoli Napuen hurjissa taisteluissa.
Olen taustaltani 100-prosenttinen pohjalainen ja liki kaikki esi-isät löytyvät Ilmajoen, Laihian, Vähäkyrön ja Kurikan hautausmailta. Yksi ainoa sukuhaara johti Ruotsiin ja sieltä lähtenyt Lars Folundius päätyi Pirkkalaan kirkkoherraksi, joka suomensi ensimmäisenä Ausburgin tunnustuksen ja sai verovapauden kuningatar Kristiinalta. Siihen ne herrat loppuivatkin. Esi-isäni olivat pesunkestäviä maanviljelijöitä.
Olen myös lukenut paljon 1918 vuoden Vapaussodasta ja on hurjaa ajatella, että täällä mökkiseudullakin on ollut hurjat taistelut. Mieheni isoisä on kirjoittanut 17-vuotiaana suojeluskuntalaisena koskettavia tarinoita sodan tiimellyksestä. Harmi, että minulla ei ole mitään tietoa, miten omat isovanhemmat elivät tuon ajan.
Haaveile huomisesta
Vaikka kesä on vielä parhaimmillaan, karkaavat ajatukset jo syksyyn. Tulee ihan pieniä, lepattavia perhosia vatsaan, kun mietin kaikkea mukavaa tekemistä. Mistään ulkomaan matkoista ei uskalla vielä haaveillakaan, mutta olen ajatellut kaikkia mukavia uusia harrastuksia. Ensi syksynä ajattelin aloittaa laitepilateksen. Olen myös jo googlaillut työväenopiston syksyn kursseja ja etsinyt jotain puuhaa käsille; vanhojen huonekalujen kunnostamista tai puutöiden opettelua. Kesällä olen suorittanut Luovan kirjoittamisen -kurssin ja olisi kiva opetella kirjoittamaan fiktiota ja dialogeja. Syyskuussa ajattelin ajella Äkäslompoloon äitini kanssa ruskamatkalle.
Elä hetkessä
Vaikka mieli onkin karkaillut ajassa eteen ja taakse, olen pystynyt nauttimaan jokaisesta hetkestä. Joka aamuinen kävelylenkki tarjoaa uutta hämmästeltävää kukkivina tienposkina. Metsä on sellainen taidenäyttely ja kuntosali, että ei paremmasta väliä. Entä järvi? Olen niin etuoikeutettu, kun olen saanut viettää monta kuukautta upean järven rannalla. Fiilistelyn lisäksi järvi on tarjonnut kalaherkkuja koko kesän. Olen voinut todella hyvin ja siitä laitan kädet ristiin joka päivä. Jotain pitää ottaa välillä pois, että niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kävely, osaa arvostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti