Siirry pääsisältöön

Omien rajojen haastaminen

Luin eilen jutun naisesta, Helenasta, joka päähänpistosta päätti lähteä kävelemään Helsingistä Nuorgamiin 1500 kilometriä. Hän halusi haastaa omia rajojaan. Itsellekin on tullut samanlaisia ajatuksia ja olen haaveillut Santiago de Compostellan reitistä. Realismi astuu kuitenkin peliin, kun aamuinen kävely postilaatikolle ja takaisin on alkumatkasta vähän epämiellyttävästi rintaa puristavaa. Tosin meno on nyt aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Taisin tänään tehdä jopa uuden nopeusennätyksen. Aina pitää edes pikkuisen haastaa itseään. 

Helenasta lukiessani ja hänen matkaansa some-kanavilla seuratessa tuli mieleen, että ehkä elämä on jo haastanut minua ihan tarpeeksi ja minä olen ottanut haasteen vastaan. Viimeiset 7 vuotta ovat vastanneet jopa edestakaista matkaa Nuorgamiin ja takaisin. Välillä on ollut sielu rakoilla ja mieli maitohapoilla. Välillä on tullut sadetta niskaan ja ylämäkiä ollut enemmän kuin alamäkiä. Vaihtaisinko siltikään yhtään kilometriä pois? Ehkä en, koska Bon Jovin kappale It's My Life on suosikkini. 

It's my life
It's now or never
I ain't gonna live forever
I just want to live while I'm alive
My hearth is like an open highway
Like Frankie said
I did it my way
I just want to live while I'm alive
It's my life

Ehkä omassakin matkassa on ollut tärkeintä itse matkan teko, ei maaliin pääsy. Olen yrittänyt tehdä jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän. Yritän tällä hetkellä muistaa olla kiitollinen hyvästä voinnistani. Jaksan paremmin kuin aikoihin, ilman eteislepatusta. Nämä ihanat helteet haastavat toki hiukan, mutta otan mielelläni vastaan joka hikipisaran. 

Juhannus oli täydellinen niin sään kuin seurankin suhteen. Korona-karanteenissa loihdin mielikuvan, joka on totta sitten, kun pahin tilanne on ohi. Se oli alla oleva kuva, joka toteutuikin juhannuksena, kun pieni apulainen tuli kastelemaan kukkia. 
Aloitin tänään Luovan kirjoittamisen verkkokurssin. Siinä on 14 tehtävää kuukauden aikana. Tykkään kirjoittaa ja haluaisin kehittyä siinä. Odotan kurssin antia innoissani. Toivon, että pystyn yllättämään ja ylittämään itseni, oppia jotain uutta. Ehkä tämän tyyppinen haaste sopiikin minulle paremmin. Minulla on yksi kirjoittamisen haave, mutta katsotaan onko tämä yksi askel sen toteuttamiseen. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.
Lähetä kommentti
Lue lisää