Siirry pääsisältöön

Määräaikainen elämä

Oletteko koskaan ajatelleet, jos parisuhteenne olisi määräaikainen? Suhteen milestone olisi vaikka vuosittain tai aina viiden vuoden välein. Kumpikin osapuoli tekisi swot-analyysin ja sitten pidettäisiin palaveri, jossa kerrotaan haluaako jatkaa suhdetta uuden määräajan. Olo olisi varmaan kuin Temppareiden leirinuotiolla. 
Tämä ajatus tuli mieleeni eilen, kun kävin malttamattomana kurkkimassa Omakannasta keskiviikkona otettujen labrojen tuloksia. Haluan aina uskoa parhaaseen tulokseen, mutta silti mieleen vilahtaa väkisinkin pieniä pelon tunteita. Mitä jos? Oma tulkinta tuloksista oli rauhoittava ja ensi viikolla saan lopullisen varmuuden hematologin tapaamisessa. Minulla on hematologin kontrollit kolmen kuukauden välein ja kardiologian puolivuosittain. Syksyllä on edessä viides ja toivottavasti viimeinen syöpäklinikan kontrolli. Silloin toivon pääseväni yhdestä lääkkeestä ja samalla hiukan kankeasti käynnistyvästä kehostani. 

Elämäni on siis yhdellä tavalla määräaikaista. Toisilla se voi olla määräaikainen työsuhde tai asunto. Minä joudun katsomaan totuutta silmiin aina kolmen kuukauden välein ja sitten saan taas luvan jatkaa normaalia elämää seuraavaan kontrolliin saakka. Tuskailin joskus elämän määräaikaisuutta ja mieheni sanoi, että kaikki voivat jäädä vaikka tänään auton alle. Se on toki totta, koska kukaan ei selviä tästä matkasta hengissä. Tilanne on kuitenkin henkisesti täysin erilainen, kun se perusturvallisuus elämää kohtaan on joskus viety. Toistaiseksi jatkuvassa elämässä ei ole kirjoitettu tarkistuspisteitä tai viimeistä käyttöpäivää. 
Palaan parisuhteen mahdolliseen määräaikaisuuteen. Miten sitä silloin eläisi ja käyttäytyisi? Olisinko parempi puolisko ja yrittäisin vielä enemmän? Tekisinkö kaikkeni joka päivä, että suhde voisi hyvin ja määräajan saapuessa voisin olla turvallisin mielin? Vai toisiko se vain suurta epävarmuutta ja pelkoa. Uskaltaisinko olla oma itseni, kiukutella ja murjottaa. Uskon näihin molempiin tunteisiin, koska sama pätee terveyteen. Ainakin itse yritän tehdä kaiken, mikä on oman vaikutuspiirini vallassa, että kehoni ja mieleni voivat mahdollisimman hyvin. Silti pelko on aina puserossa, koska kaikki tapahtuva ei ole vain minun tekemisistäni kiinni. Voin urheilijan termein vain tehdä oma parhaani ja katsoa, mihin se riittää. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...
Lähetä kommentti
Lue lisää