Meaningfulness

Elämän merkityksellisyys syntyy siitä, 

että tekee itsestään merkityksellisen 

muille ihmisille.

Frank Martela, Elämän tarkoitus

Olen varmaan kyllästymiseen saakka jo näissäkin kirjoituksissa pohtinut elämän tarkoitusta ja merkityksellisyyttä. Se on johtunut siitä, että työstä pois jäämisen jälkeen, on ollut pakko luoda itsensä uudelleen. Miksi minun kannattaa nousta joka aamu sängystä ja millä ajatuksilla painan illalla pääni tyynyyn? Olenko hyödyntänyt tämänkin arvokkaan päivän tarpeeksi hyvin? 

Olin jo päässyt eroon suurimmasta eläkkeelle jäämisen tuskasta ja löytänyt elämään paljon kiinnostavia asioita. Tuntuu, että kattila oli alkanut poreilemaan sopivalla tavalla ja olin vain odottanut kiehumista ja uusien asioiden syntymistä. Sitten korona heitti takaisin lähtöruutuun. Olen ollut nyt kolme ja puoli kuukautta mökillä käytännössä yksin. Joka päivälle on löytynyt paljon tekemistä ja aika on tullut pitkäksi ehkä pari hassua kertaa, mutta muuten olen viihtynyt hyvin omassa mainiossa seurassani. Silti on tuntunut, että tiimalasissa valuu hiekka ihan hukkaan. Onko kaikella pikku puuhastelullani mitään merkitystä? Siksi tartuin innolla Frank Martelan uusimpaan kirjaan. Ehkä sieltä tulee synninpäästö siitä, että kyllä voin kukkapenkkejä uudistamalla tai nikkaroimalla elää täyttä, merkityksellistä elämää. Ja sainkin monta oivallusta ja ymmärryksen, miksi olo tuntui hiukan eksyneeltä. 

Martelan mukaan elämän tarkoitusta on meidän yksilöiden ihan turha pohtia. Se on isompi yhteiskunnallinen missio, kun taas elämän merkityksellisyys on meidän kunkin sisäinen, yksilöllinen asia. Kukaan ei ulkopuolinen ei voi arvioida, elänkö minä merkityksellistä elämää. 

Martelan mukaan elämän merkityksellisyys muodostuu kolmesta psykologisesta perustarpeesta:

• Autonomian tarve
• Kyvykkyyden tarve 
• Yhteenkuuluvuuden tarve

Hän lisää listaan myös Hyväntahtoisuuden. Hahmottelen nyt näitä tarpeita omasta näkökulmastani. 

Autonomian tarve

Se on tunne, että olen oman elämäni herra. Voin tehdä valintoja ja minulla on mahdollisuus ilmaista itseäni. Tähän kohtaan voin laittaa rastin ruutuun, kunhan ymmärrän, että se koskee vain niitä asioita, joihin voin itse vaikuttaa. On aina asioita, joihin en voi vaikuttaa ja ne on hyvä tunnistaa. Voin kuitenkin valita asenteeni niitäkin kohtaan. Minulla on perussairauteni, mutta voin tehdä paljon asioita edistääkseni hyvää kuntoa ja mieltä. 

Kyvykkyyden tarve

Nautin, kun voin harjoittaa kykyjäni ja opetella uusia asioita. Työelämässä tämä tarve täyttyy helpolla, mutta näin vapaarouvana se vaatii ponnisteluja. Miten löytää aktiviteetteja, joissa voi kokea kyvykkyyttä, taituruutta ja taidokkuutta. Tänä keväänä se on ollut nikkarointi, jopa siinä määrin, että nyt olen saanut molempiin kyynärpäihin en tennis- vaan ruuvarikyynärpään. Nautin suunnattomasti, kun suunnittelen uusia huonekaluja tai onnistun uudistamaan terassin kaiteet ajatusteni mukaisiksi. Mutta onko niillä puuhilla oikeasti merkitystä, vai onko se vain ajan tappamista? Merkitsevätkö tuotokset kenellekään muulle mitään? Ei niiden tarvitsekaan, koska merkityksellisyys tulee minun sisältä, ei muiden mielipiteistä. Tämän tarpeen toteutus on ehkä lähimpänä omaa työminäänikin, kehityspäällikköä. Tykkäsin ideoida ja toteuttaa. Mieheni kasvoille tulee aina jännittynyt ilme, kun aloitan miettineeni jotain uutta. Se, kun yleensä tietää apumiehen hommia hänellekin. 

Yhteenkuuluvuuden  eli läheisyyden tarve

No, tässä on se akilleen kantapää, miksi elämä on tänä keväänä välillä tuntunut merkityksettömältä. Hiipuneet sosiaaliset suhteet ja läheisyys. En ole vuosiin puhunut yhtä paljon puhelimessa, mutta ei se korvaa live-tapaamisia ja tuntien höpöttelyä ystävien kanssa. Ihmissuhteet on kuitenkin tärkein merkityksellisyyden luoja. Välittää muista ja tuntea itse olevansa välittämisen kohde. Se tunne, että on tärkeä joillekin. Se on myös tarve kuulua erilaisiin yhteisöihin. 

Esi-isille tämä oli helppo rasti, kun samassa taloudessa asui useita sukupolvia ja viimeistään kylän kirkossa nivottiin koko seurakunta yhdeksi virreksi, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt elämme ydinperheissä ja pätkätöissä. Yhteisönsä voi valita kiinnostuksensa mukaan ja se voi olla vaikka urheiluseura tai yhdistystoiminta. Toisaalta nykypäivänä on myös helppo jäädä sosiaalisten piirien ulkopuolelle ja se se vasta aiheuttaakin merkityksettömyyttä. Tämän parin vuoden aikana olen kovasti kaivannut yhteisöä, johon kuulua. Sama kunto- tai joogasali eivät täytä sitä aukkoa. 

Hyväntahtoisuus

Kaikkien tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää eniten onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta. Miten tämä sitten toimii omalla kohdallani? Kyse on halusta tehdä hyvää, vaikuttaa myönteisesti muiden elämään. Olen kovasti yrittänyt luoda ympärilleni positiivisuutta ja auttaa niitä ystäviä, jotka ovat joutuneet elämässään haasteiden eteen. Kannustamista, kiinnostuksen osoittamista, rohkaisua ja toivon luomista. 

Jonakin päivänä musiikki loppuu.

Kukaan ei tiedä , mitä sen jälkeen tapahtuu.

Mutta hiljaisuuden odottelussa ei ole mitään järkeä.

Jos luet tätä, musiikki soi yhä sinulle.

Mene siis tanssimaan.

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Jonakin päivänä elämä loppuu.

Kaikkina muina päivinä se ei lopu.

Kaikkina muina päivänä voimme nauttia kauneudesta,

rakentaa merkityksellisyyttä ja 

maistella elämän pieniä herkkuja. 

Merkityksellinen elämä on elämä,

joka on virittänyt huomaamaan 

jokapäiväisen elämän pienet ihmeet. 

Frank Martela: Elämän tarkoitus (Gummerus 2020)