Siirry pääsisältöön

Koronaa karkuun

Minun tilanteeni on sellainen, että korona kuljettaisi melko nopeasti tehohoitoon. Sydän- ja keuhkosysteemini on niin herkkä ja tavallinen flunssakin on sille kova kuormitus. En silti ole vielä lähtenyt mökille eristykseen, vaikka nuorempi sukupolvi on sitä ehdottanutkin. Ehkä sitten, kun on ensi viikon Lapin loma ohi.
En ole sitä tyyppiä, joka maalaa piruja seinille ja odottaa, että kahdesta vaihtoehdosta aina se huonompi toteutuu. Olisi liian huonoa pilaa, että vuosien taistelun jälkeen kuolisin koronaan, jonka olen saanut Heinolan kirkonkylän kaupassa. No, en silti suhtaudu asiaan kevyesti, mutta kuulun ehdottomasti siihen kohderyhmään, jonka pitäisi eniten pelätä. Viime viikolla nousin 4 täyteen ratikkaan ja heti tajusin, että huono homma, vaikka pidänkin aina hanskat käsissä. Olin myös Esa Saarisen luennolla Otaniemessä täydessä auditoriossa. Ei hyvä. Tänään jätin kuitenkin teatterin väliin, kun Kom-teatteri on todella ahdas ja ruuhkainen. En olisi sieltä todennäköisesti saanut koronaa, mutta henkisesti jokainen yskäisyt lähellä nostaisivat pelkokerrointa.
Pelkokerrointa uhmasimme tänään jo mummoklubin kanssa ja kävimme kiipeilemässä. Olin itse kokeillut kerran, mutta tiesin, että ystävieni fyysiset edellytykset riittävät kepeästi. Enkä ollut väärässä. On kyllä hassua, että pystyn vesijuoksemaan, joogaamaan ja treenaamaan salilla, mutta 100 metrin kävely on tällä hetkellä pelkkää ahdistunutta tuskaa.

Kuten aiemmin kerroin, on minusta tullut diesel. Iltapäivästä alkaa vatsaa pömpöttää nesteestä (kai) ja 10 metrin välein pitää hengähtää. Meno on samanlaista kuin viimeisillään raskaana. Se on ollut aika masentavaa, kun sen lisäksi pyörryttää ja väsyttää. Päätinkin mennä tapaamaan yksityiselle luottokardiologi Jereä. Kehoni käyttäytyy jotenkin oudosti ja ei tykkää alhaisesta syketasosta, pitäisi kuulemma olla päinvastoin. Millään lääkityksellä sykettä ei saa korkeammaksi (leposyke 55-60, yöllä 40). Pitää vain huolehtia, että mikään lääkitys ei laske sitä lisää. Hän määräsi minut 24 tunnin Holter-tutkimukseen, että nähdään tarkemmin värinät, lepatukset ja lisälyönnit. Ainoa tapa nostaa sykkeen tasoa on jonkinlainen tahdistin. Sellaiseen olen kyllä varautunutkin jossain vaiheessa.

Ensi viikko on tarkoitus viettää lumisessa Äkäslompolossa. Minulla on sunnuntaille lentolippu, mutta lentokone askarruttaa hiukan. Olisiko varmempaa mennä auton kyydissä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.