Kehu tytär päivässä

Olin eilen aamujoogassa ensimmäisen kerran 1½ kuukauteen ja se oli täydellistä. Tunsin niin suurta kiitollisuutta. Välillä on ollut usko koetuksella, kun on ollut kaikenlaista remppaa. Nyt olen taas päässyt normaaliin olotilaan. Tosin edelleen ihmettelen, kun syke onkin nykyään levossa alle 60, kun viimeiset kuukaudet on alle 80 lukema ollut harvinaisuus.

Kuva Pixabay

Viime päivien keskustelut muodostelmaluistelusta ovat olleet minunkin kiinnostuksen kohteena. Olen vuosikymmenten ajan seurannut, tosin katsomon puolelta, erilaisten valmentajien otteita. Ja valitettavan usein on ollut niitä, jotka puhuvat lapsille todella epäystävällisesti. Ja kyse on ollut palloilulajeista. Viime kesänä istuttiin pesäpallokatsomossa Kymenlaaksossa katsomassa B-nuorten peliä. Hämmästelimme mieheni kanssa kotijoukkueen valmentajan kiivasta kielenkäyttöä. Vieressä oli ko. seuran hallituksen jäsen, joka kertoi, että tämä valmentaja on ollut tästä usein puhuttelussa, mutta on niin hyvä valmentaja, että sitä on vain kestetty. Nytkin luistelupiireissä vaaditaan, että annetaan henkilölle mahdollisuus muuttua. Pystyykö henkilö, joka kokee olevansa tulosten varassa oikeutettu kaikkiin keinoihin, muuttumaan. Ei riitä, että on ensin todella ilkeä, mutta pyytää sitten anteeksi. Pahoja, itsetuntoa murtavia sanoja ei saa takaisin. Maito on jo maassa.

Valmentajan ohjeistus kuulostaa ulkopuolisen korviin ankaralta, mutta Penttinen kertoo myöhemmin, että suorasanaisuus on ensiarvoista tässä tiimissä. -Niiden itsetunto on niin kova. Ei tarvitse miettiä, miten sanoo, voi sanoa asian just niin kuin se on. -Valtaosa valmentajista ei halua syyllistää yhtään. Me taas koetaan, ettei se ole syyllistämistä, vaan se on sen ihmisen auttamista ja sitä kautta joukkueen auttamista, Mirjami jatkaa.

Ote kohuvalmentajan haastattelusta jo vuodelta 2013

Ihmettelen suuresti sitä, että tiettyjen lajien (taitoluistelu, voimistelu) parissa tällainen 'venäläinen' valmennuskulttuuri on ollut täysin hyväksyttävää. Sen ovat tienneet kaikki lajin parissa toimivat ja sallineet sen menestyksen varjolla. Uskoneet vakaasti, että mitaleille ei ole muuta vaihtoehtoa. Kuulin juuri eräästä kohuvalmentajan valmennettavasta, joka vasta uran loputtua tajusi kulttuurin olevan ihan sairas. Nämä havainnot tulivat, kun toipui syömishäiriöstä.

"On minunkin tyttäreni saanut tiukkaa palautetta ja on meillä itkettykin sen vuoksi. Arvostan Mirjamin rehellisyyttä. Hänellä on taito pyytää anteeksi, jos on toiminut väärin." HS 23.1.2020.

Kuva Pixabay

Lapsi ja nuori on kuin pala savea ja valmentajilla on suuri vastuu palan muotoilussa. Urheilu tuo parhaimmillaan mahtavia tunteita; minä osaan, minä pystyn, minä kehityn. Häilyvä on se raja, kun päällimmäinen tunne on; minä olen surkea, lihava ja kömpelö.

Kehu tytär päivässä - tai vaikka kaksi! 70 % nuorista tuntee joskus, ettei ole hyvä missään. Jos on tottunut kuulemaan arvostelua omasta tai muiden kehosta ja ulkonäöstä, käsitys itsestä voi olla niin kielteinen, että kehutkaan ei mene perille. 

Doven kampanja Kasvata tyttärellesi hyvä itsetunto

Tuo kampanja kolahti minulle itselle, kolmen tyttären äidille. Ehkä sitä on tullut joskus liikaa puristeltua omia jenkkakahvojaan ja näin välitin tyttärille tyytymättömyyttä omaan kehooni. Ehdotinkin eilen ystävälleni, neljän tyttären äidille, että jos mekin aloitettaisiin kampanja ja kehuttaisiin joka päivä yksi tytär. Aloitetaan maanantaina esikoisista. Ei voi olla liian myöhäistä, eihän.

Ketään ei voi koskaan kehua liikaa. Ei tyttäriä, äitiä, ystäviä, aviomiestä tai ketä tahansa kohtaamaansa henkilöä. Kaikki ilahtuvat ja se ei maksa mitään. Lapsuudessa Pohjanmaalla ei ollut kehumisen kulttuuria, koska muuten ylpistytään. Ehkä silti kasvoin aika suoraan, mutta silti yksi tunnelukoistani, hyväksynnän hakeminen, juontaa juurensa juuri tästä. Sano minulle jotain hyvää, please! Eilen tajusin tämän taas konkreettisest, kun yritin lypsää ylistäviä kommentteja valmistamastani melanzanesta. Pelkkä ok ei riitä.

Tuli mieleen yksi pienten poikien lentopalloturnaus Nurmossa jo vuosia sitten. Laihian joukkue ei ollut parhaasta päästä, mutta nuori naisvalmentaja puhui pojille niin kauniisti ja kannustavasti, että olimme tyttären kanssa ihan tippa silmässä. Kaikki pojat tunsivat yrittäneensä parhaansa ja olivat hyväksyttyjä sellaisina kuin olivat. Joukkueessa vallitsi psykologinen turvallisuus. Se on Googlen isossa tutkimuksessa todettu menestyvien tiimien salaisuudeksi. Uskalletaan yrittää, kaatua ja yrittää uudelleen. Kävin tauolla kiittämässä tuota naisvalmentajaa.